Siirry sisältöön

Eero Miettunen

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

  • Humoristinen kertomus mehiläisparven ”metsästyksestä”

    Oma PIHAn uudessa numerossa (1/2016) on juttu Honkapään harmoniasta, mutta kyllä siellä sattuu ja tapahtuukin. Oheisena on isännän kertomus mehiläisten karkaamisesta. Kertomuksen lopussa olevat kuvat on ottanut – siihen saakka kunnes parvi pääsi valloilleen – yli 30 vuotta sitten vihitty isännän vaimo. PARVI Lämpimänä heinäkuisena kesäpäivänä yli 30 vuotta sitten vihitty vaimoni tuli kasvimaalta sisään.

  • Talventörröttäjistä merisavuun

    Käydessämme 4.1. kauppareissulla Hangossa päätin poiketa Itäsataman vieressä olevalla niemennokalla katselemassa olisiko siellä jotakin kuvattavaa. Ilma oli aurinkoinen, mutta 15 asteen pakkanen ja pohjoisen puoleinen viima teki säästä hyytävän kylmän avoimella rannalla. Kuvasin merenrannalla olevia pietaryrttejä. Ne näyttivät oikein näteiltä talventörröttäjiltä saatuaan päälleen oman osansa Hankoniemelle sataneesta ohuesta ensilumesta. Kauempana ulapalla etelän suuntaan näkyi merisavua.

  • Pakkasherra loihtii talven kukat ja kuviot

    Lunta ei ole vielä satanut juuri nimeksikään eteläisimpään Suomeen. Sen sijaan pakkasherra on jo muutamien päivien ajan antanut tännekin viitteita talven saapumisesta. Lakastuneet, mutta pystyssä olevat kasvit tuo herra on ehtinyt jo koristella säihkyvin, monimuotoisin jäätimantein. Pienen järven rantavedessä olevaan heikkoon jäähän hän on muotoillut aivan uskomattoman hienot, metallinhohtoiset kuviot, joita ihminen tuskin osaisikaan tehdä.

  • Joulukukkaostoksilla

    Kävimme eilen (21.12.) Hagalandetissa joulukukkaostoksilla. Kauppapuutarha Hagalandet on inkoolainen perheyritys, joka on perustettu vuonna 1945. Puutarhalla on aikojen saatossa viljelty kaikkea avomaavihanneksista leikkoruusuun, mutta nykyään tuotanto on keskittynyt ruukkukukkaviljelyyn. Puutarha myy lähes koko tuotannon kuluttajille suoraan puutarhalta. Puutarha sijaitsee kantatie 51:n (Hanko-Helsinki tie) varrella, 13 km Karjaalta Helsingin suuntaan.

  • Joulunaluskuvia viime vuosilta

    Kun pari päivää sitten (9.12.) pystytimme pihalle pienen kuusen yksinkertaisin joulukoristein, vettä vihmoi taivaalta ja keskellä päivääkin oli niin hämärää, että melkeinpä taskulamppua olisi tarvittu. Päivien lyheneminen jatkuu onneksi enää kymmenisen päivää, kunnes joulukuun 22. päivästä eli talvipäivänseisauksesta ”kelkka” kääntyy toiseen suuntaan. Päivien pitenemisen myötä olisi myös toivottavaa, että säiden haltija heltyisi ja heittäisi tänne

  • Myrskyn jälkeen luonnossa

    Viime tiistaina (1.12.) tein viiden tunnin luontolenkin Hankoniemen metsäteitä pyöräillen ja välillä maastoon poiketen. Myrskyn jäljiltä puita oli kaatunut tien poikki useassa kohdassa. Ensimmäinen iso koivu oli tiellä poikittain pyöräiltyäni vain puolisen kilometriä. Kun jatkoin matkaani, metsäkauris pinkaisi pakoon tien viereltä. En ehtinyt kuvata sitä. Poljin pari kilometriä eteenpäin. Siellä hirvi seisoi kallioisessa männikössä. Kovin

  • Viimeiset syysasetelmat

    Säätiedotukset ovat lupailleet ensi viikosta alkaen pakkasta ja mahdollisesti luntakin aina eteläistä Suomea myöten. Niinpä otin tänään perjantaina (20.11.) muutamia kuvia pihallamme olevista syysasetelmista ennen kuin ne peittyvät hangen alle. Siihen en kuitenkaan usko, että tänne Hankoniemelle tulisi vielä pysyvä lumipeite. Edelliset talvet kun ovat olleet niin vähälumisia. Viime talvenkin voi oikeastaan sanoa jääneen kokonaan

  • Marraskuun usvassa

    Perjantai ja 13. päivä. Vaikka en olekaan taikauskoinen, tulee se kuitenkin noteerattua jopa ääneenkin, kun aamusella siirtää seinäkalenterin merkin osoittamaan alkanutta vuorokautta. Tuon kyseisen päivän, siis viime perjantain, ”valjettua” kovin usvaisena ja ankean näköisenä – pilvien roikkuessa lähellä maanpintaa – ajattelin, että päivähän taitaakin olla mitä parhain onnistuneiden usvakuvien ottamiselle. Suunnistin merenrantaan, missä usva leijaili

  • Puiden kaatoa piha-alueilla

    Asuinalueellamme Lappohjassa on siistitty viikon verran piha-alueita kaatamalla lahoja, katkenneita tai muuten huonokuntoisia puita. Lisäksi on kaadettu isoja, hyväkuntoisiakin puita, jos ne ovat olleet jotenkin haitaksi normaaleille toiminnoille piha-alueilla. Pitkästä aikaa tehty puusavotta on muuttanut monet varjoon jääneet pihakohdat taas valoisemmiksi. Maisema on avarampi ja tuntuu kuin olisi helpompi hengittääkin. Hangossa, johon Lappohjakin kuuluu, on

  • Keltasävyillä värjätty maisema

    Perjantaina (23.10.) Skogbyn ruukkialueen vaahterat hehkuivat keltaisen lukemattomissa värisävyissä. Nyt saattoikin olla syksyn viimeinen mahdollisuus kuvata puissa olevia ruskalehtiä, koska seuraava navakka tuuli todennäköisesti lennättää lehdet pitkin maita ja mantuja. Kuvasin myös toistamiseen ruusupensaassa ollutta ”karvapalloa”, josta kerroin edellisessä postauksessani. Tuo karvapallo, mistä kasviasiantuntija Seppo Vuokko käytti Luonto -lehden artikkelissaan sanaa karvatuhero, on ruusuntakkuäkämäpistiäisen (mikä

  • Ruskaa, kurjenkello ja karvapallo ruusupensaassa

    Maanantaipäivä (19.10.) oli pilvinen ja tyyni, mutta kovasti usvainen. Muutaman tunnin retkelläni Hankoniemellä keskityin etsimään kuvauskohteikseni värikkäitä ruskalehtiä ynnä muuta vastaavaa, koska usva häiritsi pahasti kauempia kohteita. Tietysti joskus usvakin tekee maisemasta todella kuvauksellisen. Skogbyn ruukkialueella tie kulkee Aholan talon pihapiirin läpi. Pihan laidalla kohoaa korkeuksiin mahtava lehtikuusi, jonka latvasta eräällä kierroksellani maisemaa katseli harmaapäätikka.

  • Näin tilhi pihlajanmarjan noukki

    Seurasin lauantaina (10.10.) parinkymmennen tilhen pihlajanmarjaruokailua pienessä, mutta komean ruskaisessa pihlajassa Hangon Itäsatamassa. Paikka on aivan laitureiden läheisyydessä, missä liikkuu jatkuvasti ihmisiä ja autojakin. Senpä takia tilhet eivät ehtineet saada montaakaan marjaa nokkiinsa, kun ne taas pelästyivät ja pyrähtivät kallioisella mäellä kasvaviin puihin, mutta palasivat hetken kuluttua takaisin. Oheisessa neljän kuvan sarjassa seurasin yhtä parveen