Siirry sisältöön

Eero Miettunen

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

  • Ensilumiterveiset Hankoniemeltä!

    Olemme saaneet tänne Suomen etelään varhaisen ensilumen! Keskiviikkoaamuna (2.11.) ikkunaverhoa raottaessamme totesimme lunta sataneen ainakin viitisen senttimetriä. Terassin kukkalaatikoissa olevat punaiset kanervat hädin tuskin näkyivät lumen seasta. Roikkuvaan astiaan asetelluilla männynoksilla oli myös hyvänlainen lumikerros. Terassin pöydällä, osittain räystään alla, pelargonian kukat ja halloween-kurpitsa olivat nekin saaneet osansa tuulen heittämästä ensilumesta. Terassilla nurin olevan polkupyöräni

  • Heijastuksia

    Keskiviikkona 19.10. rantakalliot heijastuivat melkein peilityyneen vedenpintaan vajaan kahden kilometrin pituisella Skogbyträsketillä Hankoniemellä. Olen usein ennenkin kuvannut tuon ”erämaajärven” rantakallioita, jotka paikoitellen kohoavat syvästä vedestä jylhän korkeina ja jyrkkinä kallioseinäminä. Heijastuksista voi hyvällä mielikuvituksella nähdä jos jonkinlaisia kuvioita ja hahmoja. Skogbyn ruukkialueella vanhojen rakennusten piha-alueen kautta vievällä tiellä kaksi punatulkkua etsi siemeniä pudonneiden ruskalehtien seasta.

  • Pihlajanmarja on lintujen herkku

    Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.)  herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa

  • Punarinta ja katajanmarjat

    Asettelimme muutamia päiviä sitten runsasmarjaisia katajanoksia terassillamme oleviin ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin, kuten tapanamme on ollut syksyisin jo monen vuoden ajan. Aiemmin emme ole kuitenkaan havainneet, että pihapiirissämme lennähtelevät punarinnat olisivat olleet kiinnostuneita siniposkisista katajanmarjoista. Lintukirjassa tosin mainitaan, että kesäaikaisten hyönteisten ja muiden pikkueläinten lisäksi punarinta syö muulloin myös marjoja. Mutta että katajanmarjoja, sitä en olisi

  • Syksynäkymiä vanhasta kaupungista

    Tein eilen (6.10.) tunnin pituisen kävelykierroksen Tammisaaren vanhassa kaupungissa. Vaikka lokakuinen näkymä oli jo osittain paljas kesällä kukkivien kasvien kuihduttua sekä monien pensaiden ja puiden pudotettua lehtensä, jäljellä olleet, syksyn kirpeitä pakkasöitäkin uhmaavat kukat ja ruskanväreissä esittäytyneet pensaat loistivat sitäkin värikkäämmin.

  • Polttava nokkonen

    Nokkonen on yksi hyödyllisimpiä ja monikäyttöisimpiä villiyrttejämme, ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Nuoret taimet ovat ovat maukkaita ja erinomaisen terveellisiä monin eri tavoin käytettynä. Mutta – nokkonen lienee myös kasvimaailman viheliäisimpiä riesoja, mistä todistaa kasvista käytetty viholainen-nimitys. Harva kasvi pystyy puolustautumaan uhkaajiaan vastaan yhtä tehokkaasti kuin nokkonen. Ohuet, katketessaan viiston kärjen muodostavat lasinterävät poltinkarvat uppoavat

  • Talitiaisia pyrähteli terassilla

    Seurasin tänään (28.9.) talitintteja, kun ne lennähtelivät terassillamme etsimässä syötävää. Eihän sinne mitään ruokaa linnuille ole laitettu, mutta jotakin pientä ne näyttivät löytävän kivilaatoitetulta lattialta. Tiesitkö, että talitiainen panostaa suhteeseen elinkumppaninsa kanssa niin, että ”rakkaus” päihittää ruoankin. Näin ainakin, jos uskomme Current Biology -lehdessä 12.11.2015 julkaistua artikkelia, missä kerrotaan Oxfordin yliopiston tutkijoiden havainneen, ettei talitiainen

  • Syyspäivän kuvauskohteita luonnossa

    Kuluneen viikon torstaiaamu (22.9.) valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Yöllä lämpötila kävi vain muutamassa plusasteessa, mutta auringonsäteet saivat elohopean kohoamaan nopeasti. Ilma oli kuin luotu muutaman tunnin reipasta luontoretkeä varten. Astellessani heinittynyttä hakkuuaukeaa kohti katsomaan, olisiko siellä hirvieläimiä makuulla, pikkulintu lennähti puolukanvarpujen seasta läheisen puun oksalle. Vastavaloon ottamastani kuvasta tunnistin sen metsäkirviseksi. Pensasmainen, monivartinen piikkiohdake lähetteli

  • Olipa runsas leppäkerttukesä!

    Tiedotusvälineet (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ym.) kertoivat vajaa pari kuukautta sitten (22.7.) leppäkerttujen eli seitsenpistepirkkojen puna-armeijan tehneen maihinnousun Suomeen. Venäjällä kuuma kesä oli moninkertaistanut hyönteiskannan, minkä vuoksi hyönteisten ruoka oli käynyt vähiin. Leppäkertut tekivät maihinnousunsa etelärannikollemme Venäjältä tulleen lämpimän ilmavirtauksen mukana. Jo pari päivää ennen kuin lehdet kertoivat leppäkerttujen suuresta määrästä, ihmettelin niitä pihallamme. Leppäkerttuja oli

  • Elokuun viimeisen päivän ”perhoskattaus”

    Tämän viikon keskiviikkona (31.8.) oli hieno ulkoilusää: aurinko paistoi, lämmintä yli 20 astetta, eikä tuulta juuri nimeksikään. Tein tuolloin melko pitkän luontolenkin katsoakseni, vieläkö löytyy metsämaastosta kasveja, joiden kukista perhoset, kimalaiset ja muut ötökät saisivat noukittua ravintoa. Heinittyneellä hakkuuaukealla, missä kuukausi sitten pelto-ohdakkeen lilanvärisissä kukkatupsuissa lennähteli perhosia ”pilvin pimein”, oli nyt vuorostaan piikkiohdakkeen kukkamaiset mykeröt

  • Monikäyttöiset pihlajanmarjat yösateen jälkeen

    Pihlajissa näyttää olevan tänä vuonna runsaasti marjoja, ainakin täällä Hankoniemellä. Osa marjoista on vielä oranssisen raakileina, mutta pääosa loistaa jo syvän tummanpunaisina. Kuten tiedämme, pihlajanmarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joten niitä kannattaa kerätä hyötykäyttöön, eikä jättää kaikkia tilhien ja rastaiden herkuteltavaksi. Paras keräysaika on ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, jolloin pakkanen on puraissut marjoista pois pahimman happamuuden. Vaihtoehtoisesti

  • Pisaroita ja perhosia lehdillä ja kukilla

    Hankoniemen juhannussäähän mahtui niin sadetta kuin aurinkoakin. Lämpöä oli kuitenkin koko ajan mukavasti, auringon porottaessa hellelukemiin saakka. Aatonaattona teimme pihalle taas perinteisen juhannussalon. Vesisade häiritsi työtämme jonkin verran, mutta kyllähän kesä kasteensa kuivaa. Myös aattona ropautteli vettä niin, että pääsin kuvaamaan sadepisaroita mm. sormustinkukista ja viiruhelpin lehdiltä. Pisaroita oli tarttunut myös havukasveissa oleviin hämähäkinverkkoihin. Suomen