Musiikkitalon edustalla Helsingissä on kesän ajan kukkinut komea yksivuotisten kasvien kattaus. Joukkoon on istutettu muun muassa koristeheiniä, daalioita, salvioita ja revonhäntiä. Vahvat värit takaavat, ettei kokonaisuus katoa Kansalaistorin avaruuteen. Ja väri-ilottelua riittää vielä tähänkin aikaan syksyä.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.
Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.
Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.
Vielä löytyi muutama kukkiva kukka puutarhasta. Orvokit ovat ihanan sitkeitä, eivät välitä pikkupakkasistakaan. Myös karppaattienkellot kukkivat yhä, samoin pensashanhikilla on hyvin pitkä kukintakausi. Kauniita syksyn värejä on vielä löydettävissä, mutta eilen sitten tuli ensilumi. Vielä on maa valkeana, saa nähdä sulaako lumi viikonloppuna.
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn juurella loistaa hehkuvanpunaisena japaninvaahtera (Acer palmatum) ’Deshojo’. Sen kevätväritys on myös upean punainen. Koska asun III-IV-vyöhykkeiden rajalla, täällä eivät japaninvaahterat menesty talvea ulkona. Kunhan puusta…
Hakoneheinä (Hakonechloa macra) on monen vuodenajan kasvi. Kesällä se on vehreä, pientä bambua muistuttava pensas. Syksyllä keltaisen sävyt sytyttävät pörheän heinätuppaan uuteen loistoon. Talven tullen okranvärisiksi kuivuneet lehdet ja lehtien lomasta pilkistävät kukinnot koristavat heinää. Hakoneheinä kasvaa mukavaa vauhtia kunnollisessa puutarhamaassa, mielellään katveisessa paikassa, johon vesi ei jää seisomaan talveksi. Se vie ajatukset japanilaisiin puutarhoihin ja sopii hyvin…
Ruukkupuutarha menestyy pihan hankalassakin kohdassa. Lisäksi ruukut antavat vapauden siirrellä ja sommitella kasviyhdistelmiä eri tasoille ja vaihtaa väriteemaa vuodenaikojen mukaan.
Keväällä tervehdimme ilolla joka ikistä versoa, joka nousee syksyllä maahan upotetuista sipuleista. Jokaiselle pihalle löytyy sopivia lajeja!
Puustoinen pihamaa varpuineen ja kukkineen on usein hyvä sellaisenaan. Mutta jos kaipaat pihalle lisää vaihtelua ja moninaisuutta, kotimaiset luonnonkasvit ovat ykkösvalinta. Suosi kasveja, jotka sopivat pihan luontotyyppiin: lehdon kasveja lehtipuupihalle, havumetsän kasveja mäntypihalle. Onko paikka valoisa vai varjoinen, maa kuivaa vai tuoretta? Toisaalta monet hienot luonnonkasvit viihtyvät melkein missä vain.
Jokaisella pihalla kasvaa ainakin yksi sellainen kasvilaji, joka on saapunut paikalle omasta aloitteestaan tai sattuman kaupalla ja joka ei ole sen koommin poistunut pihalta – ja josta on lopulta tullut omistajansa uskollinen ystävä.
Harmaat, ainavihannat kasvustot ja ihanasti tuoksuvat, lempeänsävyiset kukat rinteessä. Tai pienet kirkkaanpunaiset kukat pihakedolla ja suuret moniväriset kukinnot kukkapenkissä. Neilikat ansaitsevat paikan puutarhasta.
Kesällä niin puutarhoja kuin ojanpientareitakin koristavissa kellokukissa (Campanula) on suloista herkkyyttä kukkien nuokkuessa sinisen, violetin ja valkean sävyissä.
