
Enpä muista aiemmilta keväiltä, että olisin nähnyt päivänkakkaroiden kukkivan jo toukokuun puolella. Neljä päivää sitten (28.5.) niitä riitti poimittavaksi maljakkoonkin eräältä syrjäiseltä niityltä. Myös kukkivat mäkitervakot levittäytyivät laajoina kasvustoina kuivalla mäkitöyräällä, missä näyttivät viihtyvän hyvin myös monivärikukkaiset keto-orvokit. Ja olipa tuolla etelärinteen lämpimällä kasvupaikalla metsämansikkakin ehtinyt kukkaan. Maljakkokimppuihin kakkaroiden ja tervakkojen seuraksi laitoimme rämeeltä poimittuja suopursuja sekä tienvierestä noukittuja puna-ailakkeja ja koiranputkia.
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]