Tiedän, että suurin osa Suomesta on lumen vallassa, eikä tarkoitukseni ole aiheuttaa kateutta, vaan herättää toivoa.
Täällä Korppoossa alkoi viikko sitten plussakeli ja sumut sekä tihkusateet alkoivat sulattaa vain kymmenen senttimetrin lumikerrosta nopeasti. Meille ei sen enempää lunta ollut kertynyt talven mittaan. Aurinkoa ei näkynyt koko viikkoon, mutta tänään näkyi koko viikon edestä!
Sama keväinen sää, joka lähes koko maassa on tänään ollut, pääsi täällä vaikuttamaan täysin lumettomaan maahan. Maa on toki aivan jäässä vielä. Ehkä nyt voisi olla hyvä hetki saksia kuivuneet perennanvarret. Kukkapenkit näyttävät melko siivottomilta… tällaisilla keleillä sipulikukat ponnistavat mullasta tuossa tuokiossa, eikä sitten istutusten seassa enää uskalla liikkua.
Sipulikukista puheen ollen – lumikelloja löytyy sieltä sun täältä! Ihan ihme, miten ne voivat olla routaisessa maassa nuppu aivan pinnan tuntumassa ja varsi heti valmiina venymään, kun lumi päältä häipyy.
Jos täällä on tapahtunut hämmästyttävä muutos viikossa – ja tuo kylätie sulanut jääkuorestaan parissa päivässä – on sama mahdollista siellä sinunkin pihassasi.
Ihanaa kevään alkua!
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai
Ihanat kevätkurjenmiekat ja muut pikkuiset keväiset iirikset! Näitä kannattaa istuttaa, ja näiden vuoksi kannattaa sinnitellä rutikuiva kesäkin. Viime kesän jälkeen näiden kukinta on nimittäin nyt ennätysmäistä. ’Clairette’ on istutettu toissa syksynä, viime kesänä näitä kukki useita, mutta tänä keväänä jokaisesta kukan paikasta tulee ainakin kaksi kukkaa, enemmänkin. Tuntuu hienolta. Tämä on hyvä alku kasvukaudelle, jota
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
