Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys.
Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet!
Istutin muutaman eri sävyisen kanervan havukasviryhmään mäntyjen alle. Kuiva kesä on aiheuttanut neulasten varisemista, mutta niistä tulee kaunis mattomainen kate maan pinnalle. Pehmeät värit sopivat syksyyn.
11.10. ilmestyvässä Oma PIHA -lehdessä on enemmänkin juttua kasveista ja muista asioista, joilla tuodaan kauneutta ja kiinnostavaa katsottavaa talviseen puutarhaan.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Tänä vuonna ollaan saatu nauttia ihanan lumisesta talvesta. Toisten mielestä vähän liiankin pitkään, toisten mielestä juuri sopivasti. Mutta kaunista se on ollut, sitä ei kai käy kieltäminen. Väriä yleiseen valkoisuuteen ovat tuoneet kanervat, jotka ovat säilyneet hyvin aina huhtikuulle asti. Tämä pieni tuokiokuva on otettu pääsiäisen lumipyryjen aikaan.
Miten mukava onkaan tulla talvisaikaan kotiin tai vierailulle, kun ovenpielet on koristeltu hurmaavilla kanerva-asetelmilla! Olivat ne sitten itse tehtyjä tai valmiina ostettuja, ihania kaikki tyynni. Samaa kauneutta löytyy myös hautausmailta. On upean näköistä, kun miltei jokaisesta hautaa koristavat sievät kranssit, havut ja marjapuuron väriset kanervat. Suomessa ollaan tällaisissa asioissa aika joustavia. Esimerkiksi Ranskassa tai Japanissa
Kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) kuuluvat viehättävimpiin varhaisiin sipulikukkiin. Eksoottisen näköiset terälehdet hämmästyttävät noustessaan yleensä huhtikuussa ylös kuivahkosta kukkapenkistä. Ruukkuihin istutettujen kurjenmiekkojen kukkia pääsee ihastelemaan läheltä. Kuvat ovat Tulppaanien lumo -sipulikasvinäyttelystä parin vuoden takaa. Keveän vaaleansinikukkainen ´Katharine Hodgkin´: Purppuraan vivahtava ´Purple Gem´:
Freesiankukkien kehitystä on hauska seurata maljakossa. Nuput suurentuvat pikarimaisiksi kukiksi ja näyttävät siinä samalla useita kauniita värisävyjä. Kuvan freesian keväänvihreät nuput saavat päihinsä vähitellen voimistuvaa sinistä. Avautunut kukka värittyy hohtavan pastellisilla sävyillä ja tuoksuu eksoottiselle. Freesiankukinnon herkänkaareva muoto on myös viehättävä. Freesiat kestävät maljakossa yleensä viikosta kahteen. Niille sopii viileä vesi ja säilytys öisin viileämmässä.
Kesäinen kävely järven tai saaren ympäri tai merenrantaa pitkin rentouttaa mielen ja kehon. Samalla voi ihailla alati muuttuvaa vedenpintaa, veden asukkaita ilmassa, vedessä ja maalla sekä vaihtelevaa kasvillisuutta ja kivimuodostelmia. Sekä ikikallio että vasta itänyt elämä ovat läsnä. On rauhaa tai tyrskyjä säätilan mukaan.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
