Historiallisissa muotopuutarhoissa ja kaupunkiympäristössä näkee usein muotoon leikattuja puita. Muoto voi olla kuutio, pallo, kartio tai jotakin muuta.
Katujen varsilla puut leikataan, jotta oksat eivät kasvaisi liikenteen tielle tai liian lähelle rakennuksia. Tavoitteena on usein puun luontaisen muodon säilyttäminen ja samalla puun pitäminen tavallista pienempänä tai kapeampana, jotta se mahtuu olemaan talojen, liikenteen, pylväiden ja ilmakaapeleiden seassa.
Suuri, oikein leikattu puu on tällaiseen kohteeseen parempi valinta kuin pienikokoinen puu, sillä isot puut ovat yleisesti kestävämpiä katuympäristössä ja myös pitkäikäisempiä. Kookas puu antaa myös paremman varjon ja näkösuojan kuin pieni puu, jonka oksat ovat hennommat. Suuri lehtimassa vaimentaa melua jossain määrin ja vähentää katupölyn määrää.
Yleisin muotoon leikattu puulaji on lehmus sen kestävyyden ja uusien versojen nopean kasvun vuoksi. Isolehtilehmus kasvattaa leikattunakin luontaisen kauniin, pataässämäisen latvusmuodon.
Muitakin puita voi leikata muotoon, esimerkiksi jalavaa, pyökkiä, berliininpoppelia, hopeapajua ja ruotsinpihlajaa, jopa tammea ja leppää.
Leikkaaminen on monesti tarpeen tai perusteltua myös omakotipihalla tai rivitalon tai kerrostalon pihalla puiden ulkonäön parantamiseksi tai kasvun rajoittamiseksi. Lopputulos on hyvä, kun leikkuu tehdään oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja säännöllisesti. Ennen leikkaamista mietitään, mitä tavoitellaan. Voi olla hauska haaste kasvattaa puu haluttuun muotoon, mutta kärsivällisyyttä tarvitaan vuodesta toiseen.
Lehtipuun perusmuoto on suora runko ja tasaisesti kehittynyt oksisto niin kuin Suomen kansallispuussa koivussa. Muista puulajeista osa kasvaa kuten koivu, kun taas toiset haaroittuvat hieman eri tavalla. Nuorella puulla on kuitenkin aina päälatva ja jos se katkaistaan, puun kasvutapa ja muoto muuttuvat. Paluu luonnolliseen muotoon on vaikeaa, koska sivuoksat alkavat kilpailla keskenään päälatvan roolista. Kun monta oksaa yrittää kasvaa uudeksi latvaksi, syntyy heikkoja, liian kapeita haaroja kilpailevien latvojen väliin. Puun kasvaessa kuori jää todennäköisesti haarojen väliin, jolloin repeytymisriski on tulevaisuudessa suuri. Tällaiseen jo ennestään heikkoon haarakohtaan iskevät lisäksi lahottajasienet helposti, mikä suurentaa repeytymisriskiä.
Puun latvan katkaisemisesta on siis tuloksena monirunkoinen puu, jolla on pieniä, helposti repeäviä oksanhaaroja.
Katkaistusta rungosta, varsinkin pajusta, lähtee kasvamaan runsaasti vesiversoja, jolloin puusta tulee risuluudan näköinen. Pienellä, säännöllisellä lisätyöllä saa sen sijaan kauniin, hamlatun puun.
Mieti aina, mikä on tavoite, ennen kuin katkaiset puun. Joko sitä leikataan tulevaisuudessa säännöllisesti samasta kohdasta, jolloin leikkauskohtaan muodostuu kallusmöykky, tai sitten vaihdetaan matalampaan puulajiin tai pensasistutukseen.
Joskus näkee raa’asti katkaistuja puita, kun tarkoituksena on ollut raivata oksat pois näköalan edestä. On parempi leikata puut jo nuorena selvä tavoite mielessä, jolloin saadaan kaunis ja arvokas näkösuoja sekä viilentävä varjo.
Kun halutaan sekä näköala että näkösuoja, pitää valita puulaji, jonka voi leikata hienoon muotoon. Vaihtoehtona on kookas pensas.
Muotoon leikatun puun sopiva leikkuuväli on 1–3 vuotta riippuen kohteesta ja puun kasvunopeudesta. Pääsääntö on, että poistettavan oksan läpimitta saisi olla enintään viisi senttimetriä.
Kun tavoitteena on rajoittaa puun korkeutta, katkaistaan päälatva ja rungon yläosaan muotoillaan halutun muotoinen latvus.
Sivuhamlaus on toinen tapa muotoilla puu. Silloin puu saa kasvaa korkeutta, mutta leikkaamalla sivuoksat muotoillaan puu, jolla on oksia alas asti. Tällöin on tärkeää, että oksat lyhentyvät rungossa alhaalta ylöspäin, jotta kaikki oksat saavat valoa. Varjoon jäänyt oksa näivettyy pois ja on silloin hyödytön puulle.
Ruotsin eteläosassa ja Keski-Euroopassa näkee usein hamlattuja puita rivissä keskellä viljelymaisemaa. Niiden tehtävänä on ohjata tuulta, jotta viljelymaa ei lähde tuulen mukaan. Nämä puurivit toimivat siis eroosiosuojana avoimessa maisemassa. Pajurivit, pilevallar, vaimentavat myös lumituiskut ja keräävät lunta kasoihin silloin harvoin, kun Skånessa on oikea lumimyrsky. Lumivalli muodostuu puurivin lähelle eikä tuki teitä. Tällaisina tuuli- ja eroosiosuojaistutuksina voi olla myös tiivisti istutettuja poppeleita.
Kolmas syy puiden voimakkaaseen leikkaamiseen on ollut talviruoan hankkiminen kotieläimille. Lehtevät oksat ovat kuivattuina mainio talviruoka lehmille, vuohille, lampaille ja hevosille.
Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Alhambran punertava linnoitus ja Generalifen paratiisipuutarhat vievät aikamatkalle islaminuskoisten maurien al-Andalusiin. Palatsit puutarhoineen kuuluvat myös Unescon maailmanperintökohteisiin.
Heale Garden on yksityispuutarha, joka todella tuntuu yksityiseltä, vaikka siellä käy runsaasti vierailijoita. Sijainti pienessä hiljaisessa jokilaaksossa takaa rikkumattoman rauhan ja vilkkaat luontoelämykset.
Opastaessani ryhmiä Eija’s gardenissa olen pannut merkille kesän mittaan toistuvan kysymyksen. Vierailijoita askarruttaa, millainen on salainen puutarha ja miten se määritellään.
Karstaohdake, piikkiputki ja pallo-ohdake selviytyvät paahteessa, jäävät koristeellisesti talveksi pystyyn sekä tarjoavat runsaasti mettä perhosille ja muille pölyttäjille. Voiko kasvilta enempää vaatia!
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
