Kesällä niin puutarhoja kuin ojanpientareitakin koristavissa kellokukissa (Campanula) on suloista herkkyyttä kukkien nuokkuessa sinisen, violetin ja valkean sävyissä.
Vaatimattoman soraisen tai muuten kuivan ja köyhän kasvupaikan pelastajiksi voi kylvää keväällä tai syksyllä omia luonnonkasvejamme kissan- ja harakankelloa (C. rotundifolia, C. patula).
Villin vapaille perenna-alueille voi puolestaan istuttaa vaaleansinisiä tai valkoisia kurjenkelloja (C. persicifolia), joiden kukat huojuvat sirojen varsien päissä. Ne kylväytyvät hyvin kasvupaikalleen, ja vieruskaveriksi sopii jokin vankka perenna pitämään kellot pystyssä. Lyhytvartisempia ja tanakampia ovat kirkkaan violetit peurankellot (C. glomerata), joiden mykerömäisesti ryhmittynyt kellorypäs on kuin pieni kukkakimppu itsessään. Valkoisia peurankellolajikkeita ovat 'Alba' ja 'Schneekrone'. Nämä monivuotiset kellokukat leviävät kasvupaikalleen hyvin siemenestä. Maariankello (C. medium) on puolestaan kaksivuotinen – muista kylvää sen siemenet kesä–heinäkuun vaihteessa!
Karpaattienkello (C. carpatica) on oiva rinteen tai kivikon matala perenna, samoin kuin sitä hieman arempi muurikello (C. portenschlagiana). Molemmat tarvitsevat hyvin ojitetun ja läpäisevän kasvupaikan, sillä ne eivät kestä talvimärkyyttä. Sama pätee melko korkeaksi kasvavaan maitokelloon (C. lactiflora), joka viihtyy tuoreessa ja ravinteisessa maassa. 'Loddon Anna' on kaunis, lähes vaaleanpunakukkainen maitokellolajike perennapuutarhaan.
Vuohenkello (C. rapunculoides), ukonkello (C. latifolia) ja varsankello (C. trachelium) voivat puutarhassa riistäytyä hankalasti hävitettäviksi reippaan leviämisensä vuoksi. Vuohenkello leviää sekä siemenillä että juurakoilla, ja sitä on usein mahdotonta häätää vaikkapa kukkapenkistä. Ukon- ja varsankello leviävät pelkästään siemenillä, joten ne pysyvät kurissa, jos vain muistaa leikata siemenlatvat pois ajoissa, mielellään heti kukinnan jälkeen. Toki nämä ovat hyviä pörriäiskasveja sellaisille alueille, joissa saavat vapaasti kukoistaa.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
Talvella sitä muistelee kaiholla kesän lämpimiä tuulia ja kukkien runsautta. Kasvimaan antimia, joita saattoi käydä hakemassa vaikka omalta takapihalta. Silloin muistuu mieleen keltainen purkki keittiön kaapissa. Siellä se on, pakattuna, kesän tuoksu! Minttu kasvoi hyvin viime kesänäkin, ja vaikka sitä miten käytti tuoreena, riitti siitä myös kuivattavaksi. Nyt on sen aika. Avaan purkin ja tuoksuttelen…
Keskikesän yöttömät yöt ovat taianomaisen valoisia. Juuri sellaisina iltoina puhtaanvalkoiset kukat suorastaan loistavat puutarhassa. Juuri tällä hetkellä kielojen valtavan vahva tuoksu leijailee pihamalla, helteisen kesäilman nostattaessa aromit huippuunsa. Pian vietetään juhannusta. Perinteiseen tapaan juuri silloin tulee kerättyä huvimajaan ja kotiin suuri sinivalkoinen kimppu juhlistamaan Pohjolan yötöntä yötä. Sinisten kukkien osuutta yleensä edustavat omalla pihallani…
Köynnöspinaatti on vanha, mutta vähän tunnettu koriste- ja ravintokasvi. Sen pinaatin tavoin käytettävät lehdet sisältävät runsaasti muun muassa karotenoideja, folaattia, kaliumia, magnesiumia, fosforia ja sinkkiä.
Historiallisissa muotopuutarhoissa ja kaupunkiympäristössä näkee usein muotoon leikattuja puita. Muoto voi olla kuutio, pallo, kartio tai jotakin muuta.
Karstaohdake, piikkiputki ja pallo-ohdake selviytyvät paahteessa, jäävät koristeellisesti talveksi pystyyn sekä tarjoavat runsaasti mettä perhosille ja muille pölyttäjille. Voiko kasvilta enempää vaatia!
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
