Kesällä niin puutarhoja kuin ojanpientareitakin koristavissa kellokukissa (Campanula) on suloista herkkyyttä kukkien nuokkuessa sinisen, violetin ja valkean sävyissä.
Vaatimattoman soraisen tai muuten kuivan ja köyhän kasvupaikan pelastajiksi voi kylvää keväällä tai syksyllä omia luonnonkasvejamme kissan- ja harakankelloa (C. rotundifolia, C. patula).
Villin vapaille perenna-alueille voi puolestaan istuttaa vaaleansinisiä tai valkoisia kurjenkelloja (C. persicifolia), joiden kukat huojuvat sirojen varsien päissä. Ne kylväytyvät hyvin kasvupaikalleen, ja vieruskaveriksi sopii jokin vankka perenna pitämään kellot pystyssä. Lyhytvartisempia ja tanakampia ovat kirkkaan violetit peurankellot (C. glomerata), joiden mykerömäisesti ryhmittynyt kellorypäs on kuin pieni kukkakimppu itsessään. Valkoisia peurankellolajikkeita ovat 'Alba' ja 'Schneekrone'. Nämä monivuotiset kellokukat leviävät kasvupaikalleen hyvin siemenestä. Maariankello (C. medium) on puolestaan kaksivuotinen – muista kylvää sen siemenet kesä–heinäkuun vaihteessa!
Karpaattienkello (C. carpatica) on oiva rinteen tai kivikon matala perenna, samoin kuin sitä hieman arempi muurikello (C. portenschlagiana). Molemmat tarvitsevat hyvin ojitetun ja läpäisevän kasvupaikan, sillä ne eivät kestä talvimärkyyttä. Sama pätee melko korkeaksi kasvavaan maitokelloon (C. lactiflora), joka viihtyy tuoreessa ja ravinteisessa maassa. 'Loddon Anna' on kaunis, lähes vaaleanpunakukkainen maitokellolajike perennapuutarhaan.
Vuohenkello (C. rapunculoides), ukonkello (C. latifolia) ja varsankello (C. trachelium) voivat puutarhassa riistäytyä hankalasti hävitettäviksi reippaan leviämisensä vuoksi. Vuohenkello leviää sekä siemenillä että juurakoilla, ja sitä on usein mahdotonta häätää vaikkapa kukkapenkistä. Ukon- ja varsankello leviävät pelkästään siemenillä, joten ne pysyvät kurissa, jos vain muistaa leikata siemenlatvat pois ajoissa, mielellään heti kukinnan jälkeen. Toki nämä ovat hyviä pörriäiskasveja sellaisille alueille, joissa saavat vapaasti kukoistaa.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.
Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.
Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.
Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
Talvella sitä muistelee kaiholla kesän lämpimiä tuulia ja kukkien runsautta. Kasvimaan antimia, joita saattoi käydä hakemassa vaikka omalta takapihalta. Silloin muistuu mieleen keltainen purkki keittiön kaapissa. Siellä se on, pakattuna, kesän tuoksu! Minttu kasvoi hyvin viime kesänäkin, ja vaikka sitä miten käytti tuoreena, riitti siitä myös kuivattavaksi. Nyt on sen aika. Avaan purkin ja tuoksuttelen…
Keskikesän yöttömät yöt ovat taianomaisen valoisia. Juuri sellaisina iltoina puhtaanvalkoiset kukat suorastaan loistavat puutarhassa. Juuri tällä hetkellä kielojen valtavan vahva tuoksu leijailee pihamalla, helteisen kesäilman nostattaessa aromit huippuunsa. Pian vietetään juhannusta. Perinteiseen tapaan juuri silloin tulee kerättyä huvimajaan ja kotiin suuri sinivalkoinen kimppu juhlistamaan Pohjolan yötöntä yötä. Sinisten kukkien osuutta yleensä edustavat omalla pihallani…
Köynnöspinaatti on vanha, mutta vähän tunnettu koriste- ja ravintokasvi. Sen pinaatin tavoin käytettävät lehdet sisältävät runsaasti muun muassa karotenoideja, folaattia, kaliumia, magnesiumia, fosforia ja sinkkiä.
Töölönlahden Kesäpuisto Finlandia-talon vierellä Helsingissä on mainio kiintoisten kasvien bongaamispaikka myöhäissyksyyn saakka.
Ruukkupuutarha menestyy pihan hankalassakin kohdassa. Lisäksi ruukut antavat vapauden siirrellä ja sommitella kasviyhdistelmiä eri tasoille ja vaihtaa väriteemaa vuodenaikojen mukaan.
Keväällä tervehdimme ilolla joka ikistä versoa, joka nousee syksyllä maahan upotetuista sipuleista. Jokaiselle pihalle löytyy sopivia lajeja!
Puustoinen pihamaa varpuineen ja kukkineen on usein hyvä sellaisenaan. Mutta jos kaipaat pihalle lisää vaihtelua ja moninaisuutta, kotimaiset luonnonkasvit ovat ykkösvalinta. Suosi kasveja, jotka sopivat pihan luontotyyppiin: lehdon kasveja lehtipuupihalle, havumetsän kasveja mäntypihalle. Onko paikka valoisa vai varjoinen, maa kuivaa vai tuoretta? Toisaalta monet hienot luonnonkasvit viihtyvät melkein missä vain.
Jokaisella pihalla kasvaa ainakin yksi sellainen kasvilaji, joka on saapunut paikalle omasta aloitteestaan tai sattuman kaupalla ja joka ei ole sen koommin poistunut pihalta – ja josta on lopulta tullut omistajansa uskollinen ystävä.
Harmaat, ainavihannat kasvustot ja ihanasti tuoksuvat, lempeänsävyiset kukat rinteessä. Tai pienet kirkkaanpunaiset kukat pihakedolla ja suuret moniväriset kukinnot kukkapenkissä. Neilikat ansaitsevat paikan puutarhasta.
