Hoito-ohjeita ja vinkkejä sisäkasvien valintaan ja ylläpitoon.
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
Joulukukkakausi alkaa hyvissä ajoin. Voidaan puhua oikeastaan syystalven kukkasesongista.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
Talvihorros loppuu, kun kevätaurinko paistaa. Nyt otetaan pelargonit, verenpisarat ja sisällä talvehtineet mukulat esiin. Lisäksi tarvitaan multaa ja ruukkuja.
Huonekasvit on totuttu istuttamaan kukkamultaan, mutta kasvatus onnistuu muutenkin. Islantilaisesta hohkakivestä valmistetussa viherkasvisorassa menestyvät monet lajit vallan mainiosti.
Kasvata huonekasveja juurakoista ja mukuloista niin kuin ennen vanhaan. Helmikuussa päivät pitenevät nopeasti ja ikkunalla versova rivistö uusia kukkia tuo kevään sisälle.
Pullossa istutus saa uuden muodon. Siitä kasvaa pieni trooppinen sademetsä, joka ei kaipaa edes hoitoa.
Elämää aistien tarhassa -kolumnin jutussaan Linda pohtii huonekasviensa ihmeellisyyttä.
Amarylliksessä eli jaloritarinkukassa on sitkeä joulukukan leima. Uuden sipulin ostajat ja vanhan sipulin säilyttäjät tapaavat pohtia, millä konstilla saisivat kukinnan osumaan loppuvuoden juhlakauteen.
Vähän, tai paljonkin, mietityttää, kuinka kaikki puutarhan kasvit pärjäävät, kun tuli tällainen ikijäätalvi. Sen aika näyttää, mutta sisällä on onneksi ihan mukavat oltavat. Ruostekukka kukki kauniisti marraskuussa, kun kannoin sen sisään lähestyvän talven alta. Se kukki vielä joulunakin. Vasta viime viikolla leikkasin sen kuivat kukkavarret ja lehdet pois, vaikka kukat olivat vielä kuivuneinakin ihanan oranssinkeltaisia.
Kuvissa kukoistaa historiallinen ’Kaksi mummoa’ -pelargonia, josta tiedetään vain sen olevan peräisin Tampereen seudulta (Pelargoniyhdistys). Nimi korostaa hauskasti pelakuiden tarinaa. Nehän välittävät vanhan ajan kukkailoa isoäideiltä – niin omilta kuin tuntemattomiltakin – myös meille nykyaikaan. ’Kahden mummon’ punasävy on moninainen. Yksittäinen kukka on kevyesti kerrattu ja kauniisti maljanmuotoinen. Lehdistön perinteinen ”pelargoninvihreä” ilman kovin voimakasta kuviointia
Uutisoidaanpa, että Luonnonvarakeskuksen perinnepelargonihankkeen tulokset on nyt julkaistu. Ensimmäinen laatuaan oleva tietopaketti on useamman pelargonien säilymisen eteen työtä tehneen tahon kokoama ja sisältää mm. kuvia, kuvauksia ja tarinoita lukuisista meiltä löydetyistä vanhoista ihanista lajikkeista. Julkaisun voi ladata luettavaksi sähköisesti nettiosoitteesta: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/553401 Vanhoja pelargoneja vaalitaan esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen orangeriassa Annalassa, Helsingissä. Harrastajat kertovat niistä viimeisimmän Oma
