Elämää aistien tarhassa -kolumnin jutussaan Linda pohtii huonekasviensa ihmeellisyyttä.
Sanotaan että nukkumatti eli paavonnukkumatti (Maranta leuconeura) käy yöllä nukkumaan nostaessaan lehdet pystyyn. Liikkeen tarkoituksena on varastoida kosteutta. Myös englanninkielinen nimi prayer plant, rukoilijakasvi, viittaa lehtien öiseen asentoon: lehdet ovat kuin rukoilevat kädet taivasta kohti. Eräiden lajikkeiden lehtien alapinta on kauniin tummanpunainen, mikä paljastuu illan tullen. Päivän valjetessa kasvi laskee lehtensä taas alas keräämään valoa. Kahiseva liike iltaisin tekeekin nukkumatista eläväisen ja kiintymystä herättävän, eksoottisen viherkasvin. Koska nukkumatti on myrkytön, se sopii hyvin lapsiperheeseen ja lemmikkikotiin.
Suurin ongelma nukkumatille on kuiva huoneilma, etenkin talvisin. Kasvi kannattaa sijoittaa ilmankostuttimen lähelle, mikäli sellainen on käytössä. Huonoin paikka on varmasti ikkunalaudalla liian valoisassa ja suoraan kuivattavan lämpöpumpun edessä tai patterin yläpuolella. Liian kuivissa oloissa lehtien kärjet kuivahtavat nopeasti ikävän ruskeiksi. Liiassa auringonvalossa lehtien väri puolestaan haalistuu, kun taas puolivarjossa sävyt ovat voimakkaita. Mikäli kylpyhuoneeseen tulee edes jonkin verran hajavaloa, sinne voi harkita nukkumattia tilan elävöittäjäksi. Suihkun tai kylvyn jäljiltä huoneessa vallitsee otollinen ilmankosteus, aivan kuten nukkumattien luontaisilla asuinpaikoilla sademetsissä.
Noin 20–27 asteen lämmössä viihtyviä nukkumatteja saa kastella melko uskollisesti, ja ne tykkäävät myös ahkerasta sumuttelusta. Lautasella seisovaan veteen ei ruukkuja tule kuitenkaan jättää. Loma-aikana kannattaa käyttää apukastelijaa juurella. Lannoitusta saa kasvuaikana antaa normaalisti kuten muillekin viherkasveille muutaman viikon välein. Talvella ei lannoiteta. Kasvia voi jakaa, mikäli se kasvaa liian suureksi, sekä lisätä juurruttamalla vedessä varsista otettuja pistokkaita.
Nukkumattilajikkeista koristeellisin lienee ’Fascinator’, jolla on upean monisävyiset lehdet vaaleanpunaisine lehtisuonineen. Kasvutapa on hieman lamoava, joten kasvin voi istuttaa korkeaan ruukkuun tai jopa amppeliin, josta varret saavat rönsyillä alas. Nukkumatteja kasvatetaan viehättävien lehtien vuoksi, mutta ne voivat tehdä myös pienet ja sievät, valkoiset kukat. ’Fascinator’-lajikkeen kukat ovat vaaleanvioletit.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Upean auringonpaisteen saattelemana lähdin luontoon maanantaina (7.7.) jo aamukuuden aikoihin. Puoleen päivään mennessä olin ottanut kuvia noin kaksisataa, joista ohessa muutamia. Runsaasti päivänkakkaroita kasvavalla hakkuuaukealla kuvasin tällä kerralla siroja kissankelloja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Harvat kukassa olevat kurjenkellot olivat muodoltaan kuin suurikokoisia kissankelloja. Erään suon laidalla seurasin, kun uusia sarvia kasvattava uroshirvi ruokaili suon vastakkaisella
Syysvärien aika liikkuu parhaillaan maan eteläosienkin ylitse – joka seudulla omaa tahtiaan. On jälleen mielenkiintoista havainnoida kasvilajien ja -yksilöiden sävymaailmaa, syysvärittäjäkasveja kun voi olla laaja skaala tunnetuimpien värileimuajien lisäksi. Ylimmässä kuvassa varjohiippa (Epimedium), tuo kuivemmankin varjon mainio ja lehtevä maanpeittokasvi, on roosahkojen sulosävyjen kattama. Miellyttävän aromaattinen, monivuotinen yrtti-iiso eli anisiiso (Agastache foeniculum) hohtaa limenkellertävänä lyhtynä.
Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.
