Huonekasvit on totuttu istuttamaan kukkamultaan, mutta kasvatus onnistuu muutenkin. Islantilaisesta hohkakivestä valmistetussa viherkasvisorassa menestyvät monet lajit vallan mainiosti.
Perhoskämmeköiden ja monien muidenkin orkideoiden kasvualustana on totuttu käyttämään karkearakenteista ja ilmavaa puun kuorta. Nykyisin epifyyttikasveille on tarjolla myös rahkasammalesta tehty kasvualusta. Vermikuliittia ja perliittiä voi lisätä multaan etenkin taimikasvatusvaiheessa parantamaan kasvualustan ilmavuutta.
Huonekasvit voi istuttaa pelkkään soraankin. Muutama vuosi sitten myyntiin tullut Kekkilän viherkasvisora on mainio kasvualusta, joka imee ja varastoi runsaasti vettä ja luovuttaa sitä kasville tarpeen mukaan.
Huonekasvien kasvattamiseen ei siis välttämättä tarvita multaa. Sorista ja savirouheista valmistettu väliaine kukkaruukussa varastoi vettä, tukee kasvia ja suojaa juuria valolta. Mullattomassa viljelyssä liikakastelun vaara vähenee eikä keväisiä mullanvaihtojakaan tarvita. Väliaineen voi vain huuhdella silloin tällöin. Myös astiat on hyvä puhdistaa mahdollisesta levästä.
Istutusruukkuina voi käyttää vesiviljelyyn tarkoitettuja ruukkuja, mutta tavallisetkin kukkaruukut sopivat tarkoitukseen. Tarvitaan pohjareiällinen sisäruukku, joka voi olla muovia, ja sen suojaksi vedenpitävä, valoa läpäisemätön ja muutamaa senttiä suurempi suojaruukku. Vedentasomittarilla varustettu viljelyruukku helpottaa kastelua, mutta ilman mittalaitteitakin pärjää. Pohjan annetaan yleensä kuivahtaa ennen veden lisäämistä. Sora on kosteana tummaa, kuivana vaaleaa. Kastelun tarpeeseen vaikuttavat kasvilaji, olosuhteet ja väliaineen koostumus, mutta vihersorassa kasteluväli yleensä pidentyy ja kaikkinensa kastelu helpottuu.
Tasaisen kosteuden säilyttävä viherkasvisora sopii myös pistokkaille. Pistokaskasvatukseen voi käyttää kirkkaita muovimukeja, joiden läpi näkee seurata juurten kehittymistä. Pistokkaan päälle voi asentaa toisen mukin ylösalaisin kosteutta säilyttäväksi pieneksi kasvihuoneeksi.
Mullaton viljely on kätevä aloittaa vedessä juurrutetuilla pistokkailla. Kukkamullassa kasvaneetkin kasvit voidaan siirtää soraan, niiden juuret on vain pestävä varovasti puhtaiksi ennen uuteen kasvualustaan istuttamista. Ruukun pohjalle laitetaan pala katekangasta, harsoa tai tiheää verkkoa, jotta sora ei valu ulos rei’istä. Sorasta kannattaa myös huuhdella irtopöly pois ennen käyttöä.
Mullaton viljely sopii useimmille huonekasveille. Kasvi saattaa kaivata tukemista ainakin alkuun, mutta kun juuret saavat sorasta hyvän otteen, isoiksikin kasvavat huonekasvit pysyvät jatkossa hyvin pystyssä. Myös mehikasvien kasvatusta sorassa kannattaa kokeilla, kunhan kokemusta mullattomasta viljelystä on karttunut.
Epäorgaanisissa sorissa ja rouheissa ei ole ravinteita kukkamullan tapaan. Niinpä kasveille täytyy antaa ravinteet kasteluvedessä mietona liuoksena joka kastelukerta. Lannoitus aloitetaan parin viikon päästä istutuksesta. Muuten sorassa kasvavan kasvin hoito on aivan
samanlaista kuin mullassa kasvavankin.
Olen pitkän linjan puutarhaihminen, aloittanut puutarhurikoulusta päätyen korkeakoulututkintoon. Aikoinaan emäntäkoulussa ollessani selvisi, että puutatarha ja sen hoitaminen voisivat olla minulle sopiva ammatti. Valmistuttuani puutarhurikoulusta pääsin Helsingin yliopiston silloiselle puutarhatieteen laitokselle koekenttiä hoitamaan ja myöhemmin Puutarhaliittoon kotipuutarhaneuvojaksi. Valokuvauksen ja kirjoittamisen alkaessa kiinnostaa yhä enemmän jäin freelancertoimittajaksi. On ollut mielenkiintoista ja opettavaista tutustua juttumatkoilla erilaisiin puutarhoihin ja innostuneisiin pihatarhureihin. Kasvien kanssa touhuaminen ja samanmielisten ihmisten kohtaaminen ovat monelle tärkeitä, myös minulle.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Keväällä kasvihuoneessa tuoksuvat multa ja nuoret tomaatintaimet. Kasvin elämän seuraaminen siemenestä satoon on koukuttavan palkitsevaa. Aikaisimmat kylvöt pitkää esikasvatusta vaativille kasveille tehdään jo tammi–maaliskuussa kodin ikkunalaudalle tai kasvivalojen alle, sillä harvalla on käytössään talvikuukausina lämmitettävää kasvihuonetta. Kylväessä on hyvä tutustua siementen itämisaikoihin ja taimien kasvatusaikaan. Lisäksi tarkkaillaan kevään etenemistä, jotta osataan ajoittaa kylvöt oikeaan hetkeen. Asuinpaikan kasvuvyöhyke vaikuttaa luonnollisesti asiaan – siemenpussien yleisohjeet
Kauppareissulla mukaan tarttui multapussi ja kotona rupesin istutuspuuhiin. Mikä ihana tunne upottaa sormet multaan – vaikkakin vaan pussimultaan mutta silti! Kultaköynnöksen vesilasissa hienosti juurtuneet pistokkaat pääsivät ruukkuun ja napsin taas muutaman uuden pistokkaan juurtumaan. Superhelppo huonekasvi kaikin puolin! Meillä ovat viihtyneet oikein mainiosti, kun keittiössä on ikkunoita kahteen suuntaan ja huonelämpötilakaan ei vanhassa talossa pääse
Yleisöäänestyksen selväksi voittajaksi nousi piha, joka voisi olla hyvin toisen näköinen. Karu paikka kallion laella ei lannistanut Lola ja Ove Winqvistiä, kun he halusivat kaunistaa talonsa ympäristön.
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
