Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke V

Tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhyke, Oulusta Kolille

  • Keltamo ja jalokiurunkannus kukassa nyt

    Näihin aikoihin luonnontilaisemmissa osissa eteläsuomalaisia puistoja ja hautausmaita sekä puutarhojen laitamilla ja joutomailla näkyy vehmaita keltakukkakasvustoja. Sekä keltamo että jalokiurunkannus ovat merkkejä yleensä vanhasta puutarhavaikutuksesta ja asutuksesta. Molemmat kukoistavat sekä vahvojen juurten että siemenleviämisen turvin. Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotoisin Keski-Aasiasta Ob-joen seudulta. Carl von Linne aikanaan toivoi saavansa Ruotsiin särkyneensydämen siemeniä, mutta yllätykseksi niistä

  • Pihan keväiset esikot

    Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.

  • Kevätesikko ja etelänkevät

    Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai

  • Hanamin aikaan ihaillaan puunkukkia

    Hanami on Japanista peräisin oleva nimitys varsinkin kirsikka- ja luumupuiden kukinnan ihailemiselle. Se on kukkapuualueilla kävelyn ja kirsikkateemaisten piknikkien merkkaama kansallisesti tunnistettu juhla-aika. Meillä Suomessa hanamikukinnasta vastaa etenkin ihana rusokirsikka (Prunus sargentii), mutta ajatusta voisi hyvin laajentaa kattamaan muidenkin kevätkukkivien puiden ihastelun. Vaahtera esimerkiksi on parhaillaan etelässä pirteän limensävyinen maiseman värittäjä. Raidoista ja pajuista kirjoitinkin

  • Raitojen ja pajujen kevätloistetta

    Lukuisat raidat ja pajut syttyvät parhaillaan valaisemaan pääosin vielä huhtikuisen beigenvärisiä metsänreunoja. Isoja puita ja hentoja pensaita, yhtä kaikki ne voivat kantaa ihmeellistä kukintomäärää oksillaan! Nämä aiemmin joutomaakasveiksikin mielletyt elinvoimaiset Salix-suvun edustajat ovat omiaan pihan ja puutarhan vaalituiksi, joskin sopivan ravinteikkaalla ja kostealla kasvupaikalla helppohoitoisiksi jäseniksi. Luonnonlajeja meillä kasvaa noin parisenkymmentä. Puutarhamyymälöistä löytyy lisää istutettavaa,

  • Lisää kevätnäkyjä

    Näissä kuvissa jaan seuraavan huhtikuisen kävelylenkin kukkasatoa. Värejä on näkyvissä enemmän, esimerkiksi krookuksia useampaa sävyä sekä posliinihyasinttien vaaleita nuppuja. Pääsiäisnarsissien lisäksi ulos on voinut jo istuttaa ensimmäiset orvokit. Niiden pastellisävyt ja vieno tuoksu ovat omiaan viileähköihin kevätsäihin, silloin ne kukoistavatkin pidempään. Sateensinisistä kevättähdistä pidän paljon, ne ovat runsaslajisen Scilla-suvun aikaisimpia kukkaanehtijöitä. Hauska oli myös nähdä

  • Kevätnäkyjä

    Lumien sulettua alkaa kevään mieluisin toimi: tarkkailla mullasta nousevia sipuli- ja muiden varhaisten kasvien versoja, nuppuja ja jo kukkiakin. Tässä hienoviritteisessä havainnoinnissa ollaan tekemisissä kevätkasvien herkän voiman kanssa, joka riemastuttaa aina. Olemalla läsnä vuodenaikojen mukaan muuttuvalle omalle puutarhalle, naapurimetsälle tai kaupunkikävelyreitille, saa huomaamiensa yksityiskohtien kautta lämmintä ja syvempää yhteyttä lähitienoisiin. Esimerkiksi lumikellonkukkien vihreät merkinnät ovat

  • Piiskujen vuosi

    Olen tänä vuonna seurannut tavallista tarkemmin piiskupuskan muodonmuutoksia. Alkukesästä piiskupuskaan kiinnitti oikeastaan huomiota siksi, että niiden keskelle oli eksynyt huipelot kissankellot, joiden vaaleanliila sävy erottui uskomattoman kauniina vielä nupullaan olevien, kellanvihreiden piiskujen rinnalla. Kukinnan aikaan piiskupuska oli hyörinää ja pörinää täynnä, kun erilaiset kimalaiset, ampiaiset, mehiläiset ja perhoset kilpailivat niiden medestä. Ehdottomasti yksiä parhaita pörriäiskasveja!

  • Mainio marja-aronia

    Pääsin vastikään maistelemaan marja-aroniapensaani (Aronia mitschurinii) ensimmäisiä marjoja. Ne ovat isoja ja mehukkaita, ja niistä on tulevaisuudessa tarkoitus tehdä hyviä mehuja ja hilloja. Toki niitä voi käyttää myös smoothieissa, puuroissa ja soseutettunakin. Maultaan marjat ovat makeahkoja, mutta hivenen karvaita ja happamia. Supermarjastakin puhutaan, sillä marja-aronia sisältää runsaasti mm. B-, C-, E- ja K-vitamiineja, antioksidantteja sekä

  • Kaunis ja terveellinen tyrni

    Minun tekisi mieli nimittää tyrniä Pohjolan oliiviksi, vaikkei niillä niin kauheasti yhteistä olekaan. Molemmilla on kuitenkin kauniit, hopeanvihreät kapoiset lehdet ja molemmat tuottavat hyvän sadon syksyllä. Molemmista puristetaan myös öljyä, joskin eri tarkoitukseen, ja molemmat ovat, tekisi mieli sanoa, terveellisen elämän perusta. Jos joskus olen harmitellut ettei oliivi meillä menesty, se on turhaa, sillä onhan

  • Pionit sateen jälkeen

    Sateet riepottelivat vanhan pihan pioneja. Pullein niistä ravisteli terälehtiään ja taivutti raskaita kukkiaan maahan asti, muut pistivät kukkansa suppuun ja odottelivat rajuilmojen väistyvän. Nyt aurinko taas paistaa ja pionit (ja niiden emäntä) katselevat että mitenkäs tästä selvittiin. Ihan hyvin.

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä