Pihatarinat

31.03.2025

Ylistyslaulu vedelle – Monasterio de Piedran puutarhassa

Monasterio de Piedran puutarha on vehreä ja soliseva keidas keskellä karua Aragoniaa. Samalla se on filosofinen näkemys ylevästä luonnosta, jota ihmiskäsi on avustanut.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Maaria Matsunaga

Auton ikkunasta näkyy silmänkantamattomiin kuivaa ja karua maastoa. Aragonian aurinko porottaa armottomasti siniseltä taivaalta. On vaikea kuvitella, että täällä olisi seesteinen luostari vehmaine puineen ja luonnonvesien muodostamine vesiputouksineen, mutta navigaattori opastaa itsepäisesti eteenpäin. 

Sitten, kuin taikaiskusta, maisemat alkavat muuttua. Tie johtaa alaspäin, kallioilla kasvaa mäntyjä ja matalia pensaita. Pikkuinen Nuévalosin kylä vielä ja olemme perillä. Autot pysäköidään lehtevien puiden alle. Ihmisiä on yhtäkkiä joka puolella, hyväntuulisina, kesäisesti shortseissa ja hellemekoissa. On ruokapaikkaa, tuolla luostarikirkon rauniot, edessä hotelliksi muutettu päärakennus kylpylöineen. Ja vihdoin: metallinen portti, josta käydään sisälle puutarhaan. 

Veden rytmittämät reitit 

Astumme puutarhaan lipunmyynnistä saatu kartta kädessämme. Se tulee tarpeeseen, sillä alue on laaja. Merkittyjä kävelyreittejä on kaksi. Lyhyempi johtaa hedelmätarhojen ja Sombrian vesiputouksen kautta suoraan kuuluisimmille vesiputouksille, kun taas pitempi antaa käsityksen koko puutarhasta. Reitit risteävät Baño de Dianan vesiputousten kohdalla, joten jokaisen on helppo räätälöidä itselleen sopiva lenkki. 

Monasterio de Piedran 1870-luvulla avattu puutarha on suunniteltu luonnonkauneuden ja vesielementtien ehdoilla. Kulkureitit rytmittyvät purojen, uomien, lampien ja vesiputousten mukaan. Kävelyä, portaita, siltoja, ylämäkiä ja alamäkiä riittää. Vierailu alkaa seesteisesti vehreiden puiden lomassa kulkevaa maapohjaista kävelytietä pitkin. Kirkasvetinen puro myötäilee kävelypolkua, auringonvalo siivilöityy lehvistön lomasta. Puiden toisella puolella piileksii pyöreä ankkalampi, Lago de los Patos, saarineen. 

Puutarhan vehreys hurmaa, mutta pääosaa tässä näytelmässä esittää vesi. Se solisee, sihisee, lorisee, liplattaa, suhahtelee, ryöppyää ja kohisee. Se kimmeltää, heijastelee, pirskottuu, leijuu hienona sumuna ja kurkistelee kasvillisuuden lomasta. Se on näyttävä ja huomaamaton, yllättävä ja tyyni, elegantti ja uhkaava. Sen läpi näkee tai se peittää, se välkkyy sinisenä, valkoisena, harmaana, turkoosina ja vihreänä. Se on lämmin, kylmä ja jäätyvä. Sitä voi tarkastella läheltä tai ottaa askeleen taaksepäin ja ihailla kokonaisuuksia. 

Luolia ja kasvillisuutta

Veden ohella puutarhan erikoisuuksia ovat lukuisat luolat. Osa niistä on luonnonluolia, osa rakennettu 1800-luvun muodin mukaan. Mieleenpainuvin on vuonna 1859 löytynyt Gruta Iris. Pitkän, kostean ja hämärän luolan aukoista avautuvat vuonomaiset näkymät, minkä lisäksi vesiputousta pääsee ihailemaan ryöppyävän vesiseinän takaa. 

Iriksen luolasta laskeudutaan alas 1868 valmistuneeseen, Piedrajoen vettä hyödyntävään kalankasvattamoon. Kävelyreitti jatkuu edelleen Paholaisen kukkulan toiselle puolelle Espejonjärvelle, jossa pulppuaa luonnonlähde. Tässä kohtaa on kuitenkin katsottava kelloa ja kuulosteltava jalkojaan, jaksaako jatkaa vai kääntyykö paluumatkalle. Edessä on joka tapauksessa vielä kalliokasvillisuuden keskellä lirisevät lähteet, Fuente del Señor, Cascada de los Chorreaderos sekä paljon muuta. 

Luonnonpuutarhan kasvillisuudessakin riittää tutkimista. Pääväri keskikesällä on vihreä kaikissa sävyissään, mutta keväällä tamariskit, kirsikat ja mantelipuut tuovat vehreyteen hienon vaaleanpunaisen lisän. Syksyn ruskan jälkeen osa puista pudottaa lehtensä, ja talvella puutarha saa kevyen lumipeitteen. 

Puulajistoltaan Monasterio de Piedra on monipuolinen. Kotoperäisiä puu- ja pensaslajeja on yli viisikymmentä ja vanhimmat puut viisisataavuotiaita. Alueelle ominaisia ovat tammet, männyt ja tupsulaventelit, vetten lähellä kasvaa pajuja, keltakurjenmiekkoja ja poppeleita. 

Luonnonvaraisessa puutarhassa riittää kotikoloja ja ruokaa myös eläimille. Kettujen, näätien ja villisikojen lisäksi puistossa asustaa monenlaista pienempää mönkijää ja siivekästä, kookkaista kovakuoriaisista ja tarantelloista värikkäisiin perhosiin ja sudenkorentoihin. Paikka on myös petolintujen, kuten haukkojen, kotkien ja pöllöjen suosiossa. 

Veden tuhoava voima 

Vesi on arvaamaton elementti, ja luonto näyttää toisinaan voimansa. Kun kirjoitan näitä rivejä, Monasterio de Piedran puutarha on suljettu korjaustöiden vuoksi. Syksyn 2024 rankkasateet saivat Piedrajoen tulvimaan kahteen otteeseen, ensin syyskuussa ja uudestaan marraskuussa. Vesi virtasi kolmekymmentä kertaa voimakkaammin kuin tavallisesti. Mutainen vesi peitti alleen lähes koko puutarhan, kaatoi puita ja toi mukanaan risuja ja roskaa. Tuhot olivat mittavat: sillat, aidat, portaat, kävelypolut, puutarhakalusteet ja opasteet joudutaan korjaamaan. 

Seuraavalla kerralla puutarhaa katselee varmasti toisin silmin. Rauhallisesti ja kujeilevasti virtaava vesi voi hetkessä muuttua hurjasti ryöppyäväksi, tuhoavaksi voimaksi. Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin: tulvavedet tuovat mukanaan hedelmällistä maata ja tasapainottavat jokiympäristön ekologiaa, floora ja fauna rikastuvat. 

Samalla tapahtumat muistuttavat, miten puistot ja puutarhat ovat aina ihmiskäden aikaansaannos. Ilman ihmisen tekemää hoitoa ja työtä luonto ottaa vallan, tavalla tai toisella. Niinpä nytkin korjaustöihin ryhdyttiin saman tien. Pian puutarha avautuu taas entistä ehompana.  

Pihatarinat, Puutarhamatka

Maaria Matsunaga

Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy