Kukkiva puu on kevään kaunistus ja satoa tuottava hyötykasvi. Nappaa tästä vinkit uuden omenapuun istuttamiseen.
Kevät on jo vauhdissa ja istutusinto korkeimmillaan. Puun taimi on ihana lahja antaa ja saada. Allekirjoittanut saikin tämän uuden omenapuun taimen toukokuisena syntymäpäivälahjana. Lajikkeen sain valita itse.
Vaikean ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kestäväksi ja runsassatoiseksi kehuttuun ’Safran Pohjola’ -syysomenaan, joka menestyy vyöhykkeillä I–IV(V). Sen hedelmät ovat taimiston kuvailun mukaan suurehkoja, punaisia, makeita ja lievästi happoisia sekä ruvenkestäviä. Puu tulee aikaisin satoikään ja jää pienehköksi, kasvukorkeudeltaan 3–5 metriseksi. Parhaimmillaan Safran omenat ovat kypsytettynä loka-marraskuussa. Siinä missä kesäomenalajikkeet nautitaan jo elo-syyskyuussa, syys- ja talviomenat kestävät varastointia ja varastokypsytystä.
Oli aika tehdä istutuskuoppa. Jotta alue ei ihan nopeasti heinittyisi, kuorittiin sammaleista nurmikkoa noin 1,5 metrin alueelta. Koska pihani on kivikkoinen, olen yleensä kaivanut kuopasta ainakin metrin syvän ja melko laakean, jotta näkee mitä pohjalta paljastuu – ja pystyykö ylipäätään siihen mitään istuttamaan.
Tällä kertaa onni oli myötä ja paikalla oli hiekan- ja savensekaista multaa, jota parannettiin kalkitsemalla ja sekoittamalla joukkoon myös maatunutta hevosenlantaa, kaupan pussimultaa sekä maanparannushiiltä auttamaan muutoin kuivahkoa paikkaa pidättämään paremmin kosteutta. Biohiili tai maanparannushiili edesauttaa myös maan mikrobitoimintaa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että esimerkiksi ne kirsikkaluumupuut, joiden juurialueelle olen aikanaan sekoittanut litran pussillisen biohiiltä, ovat kasvaneet huomattavasti paremmin.
Istutettava taimi on hyvä kastella tai liottaa vesisaavissa läpimäräksi ennen istuttamista. Istutuskuopan pohjalle on myös hyvä kaataa ämpärillinen vettä imeytymään ennen istutusta, jotta juuristo pysyy kosteana ja juurtuminen voi alkaa. Pitkään ruukussa kasvaneen taimen juuripaakkua on hyvä hieman sormilla haroa, jotta juuret pääsevät hyvin levittäytymään eivätkä jää kiertämään kehää.
Puun juuripaakku tulee tukea muutamien vuosien ajaksi, jotta puun heiluminen tuulen mukana ei hidasta juurtumista. Pahimmassa tapauksessa puu voi jäädä vinoon. Kääpiöivään runkoon vartettu omenapuu kaipaa tukea koko ikänsä, sillä sen juuripaakku jää luonnostaan pienemmäksi kuin rotevakasvuisemmilla omenapuilla, joilla on huomattavasti rotevammat juuret.
Puu tuetaan iskemällä 2-4 tolppaa puun ympärille ja sitomalla runko niihin kiinni, jotta puu pysyy paikallaan tuulessakin. Tolppien maahan iskemisessä kannattaa olla tarkkana, että ei iske niitä juuripaakun läpi ja vahingoita tainta. Ne onkin hyvä laittaa paikalleen jo ennen istuttamista. Puun latvus saa heilua vapaasti tuulessa ja vahvistua, mutta juuripaakku tulee ankkuroida paikoilleen.
Itse tykkään käyttää etenkin brittien suosimaa yhden tolpan tekniikkaa (kuvassa yllä), jossa tukipuu isketään maahan vinottain ja tukevasti, niin että se ei heilu, ja runko sidotaan siihen kiinni hyvin matalalta. Rungon ympärillä oleva myyränsuojaverkko myös suojaa hieman runkoa hankautumiselta sidontanarua vasten.
Käytä sidontaan aina pehmeää, mutta napakkaa materiaalia, mieluiten kankaista ja hengittävää nauhaa. Usein sidontaan suositellaan tervanauhaa, mutta se on melko karkeaa ja voi helposti vahingoittaa puun kuorta. Nykyisin on onneksi myös saatavilla kierrätystekstiilistä valmistettua, hieman huopamaista puiden sidontanarua juuri tähän tarkoitukseen sekä juuttikangasnauhaa.
Sidokset on hyvä tarkistaa vuosittain, jotta ne eivät ole alkaneet kuristaa puuta ja löysätä niitä tarvittaessa. Koska tämä oma sidokseni ei nyt tullut suoraan runkoon kiinni, käytin väliaikaisesti kumipäällysteistä kasvinsidontalankaa, kun sitä sattui olemaan varastossa.
Tämä ihanan tukeva ’Safran Pohjolan’ taimi on jo nupullaan ja hyvän muotoinen. Kaksi alinta lyhyttä oksaa aion kyllä poistaa kesäleikkausaikaan heinäkuun lopulla, jotta puulla on selkeä runko ja se on helpompi myös suojata talveksi verkolla jäniksiltä. Runsaslumisina talvina täällä Pohjois-Pirkanmaalla voi olla todella paksulti lumipeitettä, joten suuri rusakko ylettyy hangen kantaessa helposti lähes puolentoista metrin korkeuteen. Siksi käytän aina vähintään 120 cm korkeaa suojaverkkoa.
Lopuksi peittelin juurialueen kuorikatteella, joka auttaa torjumaan rikkakasveja ja myös pidättämään kosteutta juurtumisvuosien ajan.
Uutta, juuri istutettua puuta on hyvä kastella kesällä ajoittain ainakin parin vuoden ajan. Mieluummin kerralla ja runsaasti, kuin useasti pieniä määriä.
Nyt katselen kiitollisena puutarhani uutta tulokasta puutarhapenkiltä käsin, kahvikuppi kourassa. Toivotan sille onnea, hyvää juurtumista ja odottelen nuppujen avautumista. Suljen silmäni ja keväistä lintujen konserttia kuunnellessa haaveilen vuosien päästä koittavasta punaposkisesta syyssadosta.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Oma PIHA -lehdessä 5/2024 on paljon asiaa omenapuista: neuvoja lajikkeen valintaan, hedelmätarhan suunnitteluun ja säilöntään. Itse kirjoitin lyhyen jutun siitä, kuinka monella eri tavalla omenapuuta voi leikata. Omakin omenapuuni esiintyy muiden mallien joukossa – tässä omenapuuni tarinaa vähän lähemmin. Kun kävin katsomassa myytävää, nykyistä taloani toukokuussa 2006, kasvoi talon edessä surkea omenapuu, jonka runko oli
Puutarha on helppohoitoisin, kun se täytetään kasveilla, jotka kasvavat rehevästi, peittävät maan ja tulevat samalla toimeen toistensa kanssa. Mitä tehdä, jos sattuu pitämään myös hennoista ja pienistä kasveista?
Kasvillisuuden joukkoon sijoitetut patsaat, uurnat, pajukoristeet ja muut esineet tuovat oman lisämausteensa istutuksille. Usein yksikin taitavasti valittu ja sijoitettu esine riittää piristämään kokonaisuutta.
Postimerkkipihaan mahtuu omaa ruuantuotantoa, itse kasvatettuja perennoja, komposti ja tilava terassi. Kasvit saavat mielellään olla sekä kauniita että syötäviä.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
Suomalainen puutarhamessukausi pitää sisällään ilahduttavan monenlaisia tapahtumia suurmessuista yhdistysten taimipäiviin. Tässä kuvallinen piipahdus Kevätmessuille Helsingissä.
Alla äppelträd behöver beskäras varje år men beroende på sort, grundstam, ålder och hur trädet skötts tidigare är beskärningsbehovet olika. Börja med att gå runt trädet några gånger och fundera på vad som är målet med beskärningen.
Vår i luften! och vi längtar efter blommor och grönt. Har snödroppar och vintergäck visat sina första blomknoppar i rabatten? Vid en varm vägg blommar de kanske redan? I dikesrenen finns silkeslena videkissar och kanske en första solgul tussilago?
När vårsolen börjar värma på allvar är det dags att fundera på om några träd eller buskar behöver beskäras i vår. Anpassa redskapen efter hur mycket som skall beskäras och hur grova kvistar och grenar som skall klippas och kapas.
