Auringonpaistetta on ollut joulukuun puolivälistä tammikuun 2. päivään keskimäärin 54 minuuttia, täällä länsirannikolla ehkä hieman enemmän. Päivisin on sumuista, harmaata ja hämärää eikä päivän pitenemistä ainakaan vielä huomaa. Pimeyteen väsynyt mieli huutaa jo valoa ja värejä. Leikkotulppaaneja on alkuvuodesta hyvin saatavilla, niitä tulee ostettua aina uusi nippu, kun edelliset ovat lakastuneet vaasiin.
Kevään kaipuussani kotiutin myös huone-esikon (Primula obconica). Katsotaan, kuinka se viihtyy meillä.
Yksi pelargoni on virittäytynyt kukkaan. Tämä lajike on ’Calliope’. Muut ikkunalaudoilla talvehtivat pelargonit näyttävät pitkälti tuolta kuin etualan pieni ’Lotusland’. Muutamat olen jo joutunut kippaamaan kompostin puolelle.
TOIVOTAAN AURINKOISTEN PÄIVIEN PIAN LISÄÄNTYVÄN, NIITÄ KAIPAAVAT NIIN NÄMÄ PELARGONIRUKAT KUIN PUUTARHURIKIN!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Kesän kukkaloistoa odotellessa koti koristellaan leikkokukilla. Suosituimpia lienevät tähän aikaan vuodesta tulppaanit, jotka ihastuttavat maljakossa. Ja kun kevät vihdoin koittaa toivon mukaan myös kukkapenkissä. Eihän niihin kyllästy, ei sitten millään. Alankomaat tunnetaan tulppaanimaana, mutta tuontitavaraa ne sielläkin ovat. Alunperin tulppaani on kotoisin alueelta, joka ulottuu Välimereltä aina Syyriaan ja Mongoliaan asti. Eurooppaan ne päätyivät 1600-luvun
Tässä aurinkoinen kattaus lämpimän sävyisiä sipulikukkia, sekä tulppaaneja että narsisseja. Pääsiäinen ei ole enää kaukana, ja varsinkin valoisankeltaiset narsissit vievät jo ajatukset kevättä eteenpäin.
Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ja luhtalemmikit (M. scorpioides) ovat vallanneet puutarhan puolivarjoisatkin kohdat upealla taivaansinisellä loistollaan. Joku pitää puistolemmikkiä rikkakasvina koska se on vakiintunut vieraslaji, ja toinen puolestaan rakastaa sitä osana puutarhaa. Itse kuulun jäkimmäiseen ryhmään. Lemmikki on myös mitä mahtavin pörriäiskasvi. Mitättömän pienikokoinen ja runsaasti siementävä peltolemmikki (M. arvensis) on sen sijaan ollut kasvimaani suuri
