Jonkinlaista kesän yhteenvetoa tekee mieli tehdä, kun syksyä alkaa olla ilmassa. Monen kohdalla puntaroidaan kasvimaan satoa, mitä kannattaa ensi vuonna taas kylvää ja mitä ei. Mitä tekisi mieli kokeilla?
Itse kun olen ruusuihmisiä, katson kesää niiden kannalta. Ruusuissa on se hyvä puoli, että niitä eivät hetkauta kuivuusjaksot, ei edes heti kesän aluksi tullut kuuma ja kuiva pitkä kausi. Oikeastaan meni niin, että kukkia tuli enemmän kuin konsanaan!
Vanhat isot ruusupuskat ovat ihania, mutta uusiakin tarvitaan. Parin vuoden ikäinen kotimainen tarhakurtturuusu ’Syke’ kukki ihanasti heinäkuussa ja nyt jännitän, sattuisiko se olemaan jatkuvakukintainen eli tulisiko syksyynkin kukkia. Moni tarhakurtturuusu kukkii hyvin vielä syksyllä.
Erityisesti yritän saada pihalleni köynnösruusujen tuomaa erityistä tunnelmaa, jota muistan lapsena kokeneeni Visbyssä, tuossa ihanassa ruusujen kaupungissa. Haaveilen pilareihin kasvavista ruusuköynnöksistä. Flammentanz on jo iso ja kukkii komeasti joka kesä, mutta haluan lisää ja aina vain lisää.
Viime syksynä löysin näin kauniskukkaisen Giardina-köynnösruusun, joka on vielä kaukana köynnöksestä. Kuvasta voi nähdä, että se ei ole pikkuista tähtimöä korkeampi! Onneksi toinen, pari vuotta vanhempi köynnösruusu ’Alchymist’ kasvoi jo yli metriseksi kukkien kauniisti pergolapylväänsä puolivälissä.
Jatkuvakukintaiset ruusut ovat arempia talvelle kuin kerran kukkivat, sillä ne eivät välttämättä tajua valmistautua talven tuloon ajoissa. Silti niitä täytyy kokeilla, sillä syksy olisi varsin ankea ilman ruusunkukkia.
Viime vuosina olen hurahtanut Austin-ruusuihin. Ne ovat vähän kuin pensas- ja ryhmäruusun välimuotoa. Kukat ovat mahtavan kerrottuja, mikä on erityisesti mieleeni – taitaa se näkyä tämän jutun kuvistakin. Lähes kaikki Austinit kukkivat vielä syksyllä; juuri nyt parhaiten on kukassa oranssikukkainen Lady of Shalott. Siinä on toistakymmentä nuppua.
Nyt ei voi kuin toivoa ruusuille suotuisaa talvea, jotta kaikki talvehtivat ja kukkia tulee ensi vuonna vielä enemmän, kun uudetkin hankinnat kasvavat!
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Mahtava juttu, jo toinen aikainen kevät peräjälkeen. Näinä aikoina Suomen koko korostuu, kun itäisissä ja pohjoisissa osissa maata saattaa lunta olla puoli metriä ja ylikin, lännessä ja etelässä viime viikkojen sade näyttää sulattaneen lähes kaiken lumen. Aikaisimmat sipulikukat ovat varsinaisia pioneereja, niitä eivät yöpakkaset haittaa. Kun aurinko lämmittää päivällä, avautuvat kukat sepposen selälleen. Noin kuukausi sitten
Samettikukkaistutukset (Tagetes) lämmittävät väri-ihmisen mieltä. Niiden mausteiset sävyt kantavat aurinkoista tunnelmaa näin syyskuun koittaessakin, aina halloihin saakka. Kukinnot voivat olla yksinkertais- tai hyvin kerrattuterälehtisiä. Samettiruusuksikin on tätä kukkaihmettä kutsuttu terälehtien pehmeän tunnun ja ruusumaisen kerrannaisuuden vuoksi. Matalampien ryhmäsamettikukkien ja pensasmaisten isosamettikukkien värikirjo on laaja: vaikkapa oranssista ja keltaisesta mahonginsävyiseen, limeen sekä vaniljaan. Nykylajikkeista löytyvät myös
Kesäkukkaistutuksesta saa näyttävän ja tyylikkään käyttämällä kasveja, joiden koristearvo perustuu kauniisiin lehtiin. Lehtikasvit ovat myös oiva tausta värikkäille kukille. Kasvit kesäisiin istutuksiin valitaan yleensä värikkäiden kukkien perusteella. Monet tutut kesäkukat, kuten petuniat, orvokit ja lumihiutaleet, peittyvätkin kukkapilveen taitavan kasvattajan käsissä. Mutta silloin kun kukat eivät ole kasvissa pääosassa, pääsevät lehtien värisävyt ja muodot esille aivan
Ollaan jo marraskuussa; lokakuu oli lämmin ja kaunis ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Ensilumi satoi jo viime viikolla, mutta suli pois viikonlopun aikana. Tänään saimme hyvin kevyen lumipeiton, joka todennäköisesti sekin sulaa pois. Jaksan ihmetellä orvokkien sitkeyttä, sieltä ne vaan ponnistavat lumipeitonkin alta. Luontokuvat on otettu Pielisjoen varrelta Joensuusta.
