Elokuu on jo lopuillaan. Selvästi on jo syksyinen tunnelma; tuulee, on pilvistä ja sataa usein. Onneksi puutarhasta löytyy vielä jotakin katsottavaa. Tämä kesä on ollut todellinen perhoskesä, ainakin viime kesään verrattuna. Varsinaisia perhosmagneetteja meidän puutarhassamme ovat olleet punahatut, nauhukset ja keltaiset daaliat.
Kun Anneli kirjoitti Oma PIHA -lehden blogia, hän asui Joensuussa Pohjois-Karjalassa. Hän panosti pienehkön omakotipihan ilmeen kohentamiseen tavoitteenaan värikäs ja yllätyksellinen pihapiiri. Puutarhassa käytettiin runsaasti sekä luonnonkiveä että vuolukiveä. Lisäksi pihapiiriä elävöittivät patsaat ja koristeet. Anneli on huomannut, että ihmisiä kiinnostaa entistä enemmän kaupunkipihojen kauniiksi laittaminen, jotta piha tuottaisi iloa ja nautintoa.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Olimme reissussa runsaan viikon. Kotiin oli niin mukava palata, kun runsaasti kukintaa oli odottamassa. Kauniin kukinnan lisäksi puutarha on täynnä lumoavia tuoksuja. Syreeni Tammelan kaunotar on kauneimmillaan. Pidän paljon unikoista ja nyt saammekin ihailla idänunikon kaunista kukintaa. Tammelan kaunotar Mukavaa kesän jatkoa! Tallenna Tallenna
Kun maas on hanki ja järvet jäässä, on tyydyttävä ihailemaan ikkunalla kukkivia kasveja. No, eihän täällä eteläisimmässä Suomessa ole tietoakaan hangista ja järvetkin ovat niin heikoissa jäissä, että tuskinpa edes innokkaat pilkkimiehet niille uskaltautuvat. Alkavalle viikolle on tosin luvattu pakkasta toistakymmentä astetta, muttei sentään lumisateita. Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta kotoisin oleva, maailman suosituimpiin ruukkukasveihin kuuluva tulilatva
Rivitalollemme johtavan tien vierellä – kuin portinpylväinä – on kaksi suurta betoniastiaa kesäkukkia varten. Tänä kesänä niistä toisessa kukkii karjalanneito ja toisessa verenpisara. Kasvit oli sijoitettu amppeliruukkuun, kun ne hankittiin kesäkuun alussa puutarhaliikkeestä. Kohtalaisen runsaalla kastelulla ja säännöllisellä lannoituksella varsinkin verenpisara on menestynyt hyvin tällä puolivarjoisella ja avoimella paikalla, missä sen voidaan olettaa jatkavan kukintaansa
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia sekä kimalaisia! Lisää meiramista ja muistakin puutarhan puolivilliä ”kasvulokeroa” asuttavista hyötykasveista on luettavissa Oma PIHA -lehden numerosta 3/2024.
