Kun maas on hanki ja järvet jäässä, on tyydyttävä ihailemaan ikkunalla kukkivia kasveja. No, eihän täällä eteläisimmässä Suomessa ole tietoakaan hangista ja järvetkin ovat niin heikoissa jäissä, että tuskinpa edes innokkaat pilkkimiehet niille uskaltautuvat. Alkavalle viikolle on tosin luvattu pakkasta toistakymmentä astetta, muttei sentään lumisateita.
Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta kotoisin oleva, maailman suosituimpiin ruukkukasveihin kuuluva tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana-ryhmä) on mehikasvi, joka varastoi vettä mehevillä lehdillä ja varrellaan. Kasvi pitää valosta, mutta ei voimakkaasta paahteesta. Yli kuukaudenkin kukkiva tulilatva on laiskan kastelijan kasvi, joka sietää kuivuutta erittäin hyvin, mutta liiallisella kastelulla se on helppo tukahduttaa.
Etelä-Amerikasta lähtöisin olevia Hippeastrum-suvun lajeja eli ritarinkukkia kutsutaan amarylliksiksi, vaikka ne eivät olekaan amaryllis-suvun lajeja. Jouluksi hankittu amaryllis ei ole hoitoa tarvinnut. Kasvia voi kastella juuri sen verran, että multa pysyy niukasti kosteana. Komeaa kukintaa voi hidastaa pitämällä kasvia viileässä tilassa. Amaryllis toimii mainiosti myös leikkokukkana.
Paavalinkukan eli saintpaulian kantamuoto (Saintpaulia ionantha) on kotoisin Usambaravuorilta Itä-Afrikasta, nykyisestä Tansaniasta. Pihakalenterissa 2016/2017 kerrotun tarinan mukaan alueella siirtomaajohtajana toiminut, kasvitieteestä piittaamaton saksalainen paroni Walter von Saint Paul-Illaire samoili vuorilla ja laaksoissa löytääkseen jotakin kiinnostavaa lähetettävää kasvitieteilijäisälleen, joka odotti pojaltaankin innostusta kasveihin. Vuoristorinteiltä aluskasvillisuuden joukosta löytyneiden kasvien siemeniä paroni lähetti Saksaan vuonna 1892. Hän tuli sattumalta löytäneeksi kasvin, joka valloitti myöhemmin lähes kaikki kodit (nykyisin tuhansine jalostettuine lajikkeineen), vaikkei häntä kasvitiede kiinnostanutkaan.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Vaikka ulkona on satanut – ja suorastaan välillä pyryttänyt – lunta täällä Pirkanmaalla ja viime yönä mittari näytti yli -14c pakkasta, lohtua tuo keittiön ikkunan edessä oleva ”minikasvattamo” sekä ajatus siitä että viikonlopulle on jo luvattu taas asteita reippaasti plussan puolella. En tosin pistänyt pientä lumisadetta pahakseni, sillä jos tuo lähes keväinen ja kuiva sää
Olimme reissussa runsaan viikon. Kotiin oli niin mukava palata, kun runsaasti kukintaa oli odottamassa. Kauniin kukinnan lisäksi puutarha on täynnä lumoavia tuoksuja. Syreeni Tammelan kaunotar on kauneimmillaan. Pidän paljon unikoista ja nyt saammekin ihailla idänunikon kaunista kukintaa. Tammelan kaunotar Mukavaa kesän jatkoa! Tallenna Tallenna
Minuun iski kova pelargonihulluus viime talvena. Kasvatin siemenestä, ostin pistokkaita ja sain blogiystäviltä useammankin alun. Kevättalven ja alkukesän aikana haalin itselleni parisenkymmentä erilaista pelargonilajiketta. Kesän ne viettivät kasvihuoneessa ja nyt ne ovat kuukauden päivät majailleet sisätiloissa. Onneksi vanhassa talossa on hyvin ikkunalautatilaa. Palsamipelargoni ’Dr. Westerlund’ (Pelargonium x graveolens) on saatu blogiystävältä pienenä pistokkaana kevättalvella. Kesän
Rivitalollemme johtavan tien vierellä – kuin portinpylväinä – on kaksi suurta betoniastiaa kesäkukkia varten. Tänä kesänä niistä toisessa kukkii karjalanneito ja toisessa verenpisara. Kasvit oli sijoitettu amppeliruukkuun, kun ne hankittiin kesäkuun alussa puutarhaliikkeestä. Kohtalaisen runsaalla kastelulla ja säännöllisellä lannoituksella varsinkin verenpisara on menestynyt hyvin tällä puolivarjoisella ja avoimella paikalla, missä sen voidaan olettaa jatkavan kukintaansa
