Tästä kaikki alkoi: pienestä mättäästä kevätlinnunsilmää jonka sain naapuriltani pari vuotta sitten. Istutin sen kultatyräkkipenkkiin ja nyt tämä pieni ja pirteän keväinen ihanuus on vallannut koko kukkapenkin ja yrittää luikerrella tietään myös kivenkolojen välistä yhä laajemmalle. Kevätlinnunsilmä on kosteiden lehtomaisten paikkojen luonnonvarainen kasvi (jota en istutushetkellä vielä tiennyt). Itse en koskaan täällä Pirkanmaalla ollut törmännyt kyseiseen kasviin, mutta olen iloinen että se on nyt menestynyt todella hyvin pihallani ja vieläpä melko kuivassa ja paahteisessa penkissä. Maassamme laji on ilmeisesti harvinaistunut ojitusten ja metsänhoitojen myötä sopivien kasvupaikkojen kadottua. Tästä suloisesta kosteikkojen kevätkukkijasta on tullut yksi suosikkikasvini joten omalla pihallani se saa levitä nyt aivan vapaasti ja taidan siirrellä pieniä mättäitä eri paikkoihin – myös kosteampaan paikkaan – ja katsoa missä se kasvaa parhaiten suureksi keltaiseksi matoksi.
Keltavihreä hehku tummaa maata vasten ilahduttaa pitkään keväällä jo huhtikuun puolelta alkaen.
Myöhemmin kasvi muuttuu kukinnan jälkeen kokonaan lähinnä limenvihreäksi.
Tässä kuva viime vuoden toukokuulta, jossa kultatyräkki ja kevätlinnunsilmä sulassa sovussa ja hauskasti toistensa värejä ja muotoja toistaen, vaikka eivät olekaan mitään sukua toisilleen.
Tällä hetkellä kultatyräkit ovat vielä näin pieniä ja alut ovat kauniin punertavia.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Vielä pari päivää ja sitten ne kerään. Kesäkurpitsojen hedelmien sanotaan olevan parhaimmillaan juuri tällaisina, pieninä ja napakoina. Yleensä ne ehtivät kyllä ihan huomaamattakin kasvaa isommiksi, jolloin ne käytetään viipaloituina tai halkaistuina, koverrettuina, uudelleen täytettyinä ja uunissa gratinoituina. Mutta aina silloin tällöin kannattaa kurkistaa, onko tulossa myös näitä pikkuzucchineja. Avomaankurkkujenkin lehtien alla pilkottaa pieniä hedelmiä. Nämäkin
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
