Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Etelä-Suomessa lumikellot (Galanthus) voivat kukkia jo helmikuussa, jos talvi on leuto ja vähäluminen. Jos taas lumi pysyy sitkeästi huhtikuulle, lumikellot kasvavat hangen sisällä ja avaavat kukkansa, kun lumen pinta vihdoin vajoaa nuppulatvojen alle. Ensimmäiseksi lumikelloksi kannattaa istuttaa tavallista puistolumikelloa (G. nivalis) ja jatkaa sitten kokeiluja lajikkeilla. Yleisesti myynnissä olevaa turkinlumikelloa (G. woronowii) on usein vaikea saada viihtymään.
Kevätkello eli kevätlumipisara (Leucojum vernum) työntää lehtiä ja nuppuja malttamattomana viimeisten lumien seasta ja kukkii viimeistään huhtikuun puolivälissä. Kevätkello on lumikelloja rotevampi ja lehtevämpi kasvi, ja kukat ovat oikeasti kellomaiset. Se viihtyy melko kosteassa maassa, joka kuitenkin kesällä kuivahtaa ja pysyy talvella vedettömänä. Ei auta kuin kokeilla eri kasvupaikkoja.
Tähtisahrami (Crocus tommasinianus) aloittaa kukinnan mielellään maaliskuun puolella, jos vain lumi on poissa tieltä. Auringonpaisteessa kukan sutjakat kehälehdet avautuvat, ja oitis paikalle ilmestyy aikaisin herännyt mehiläinen tai nokkosperhonen. Parin neliön kokoinen krookusniitty olisi mahtava ruokapaikka kevään varhaisille lentäjille. Tähtisahramit ovat pitkäikäisiä ja viihtyessään leviävät.
Posliinihyasintilla (Puschkinia scilloides) on läpikuultavan vaaleansiniset kukat, joiden kehälehtien keskellä kulkee sininen raita. Kukinnan jälkeen kypsyy paljon siemeniä, joita muurahaiset kuljettavat, niinpä uusia posliinihyasintteja nousee pitkin pihaa. Joskus siementaimien joukossa on puhtaan valkokukkainen kasvi. Sen voi siirtää toiseen paikkaan valkoisen posliinihyasinttikasvuston aloittajaksi.
Scilla rosenii on harvinainen sinililjalaji, eikä sillä ole suomenkielistä nimeä. Siinä on samaa näköä kuin tutussa idänsinililjassa (S. siberica tai Othocallis siberica), mutta kasvusto on pystympää. Kukat ovat sinivalkoiset ja sinililjaksi kookkaat, kehälehdet kääntyvät jyrkästi taakse. Kasvi leviää sivusipuleilla hissukseen ja tekee joskus myös siementaimia, jotka tosin voivat olla risteymiä idänsinililjan kanssa.
Jo eteläsuomalaisten pystykiurunkannusten (Corydalis solida) kukansävyissä on vaihtelua vaaleanpurppuroista harmahtaviin siniliiloihin. Karpaateilta ovat lähtöisin monet punakukkaiset muodot, joiden siementaimia on sittemmin viljelyoloissa valikoitu ja saatu aikaan entistä punaisempia kiurunkannuksia. 'Beth Evans' ja 'George Baker' ovat tuttuja punakukkaisia lajikkeita.
Valkokukkainen Corydalis malkensis – se voisi olla malkankiurunkannus kotiseutunsa Malka-joen mukaan – muistuttaa pystykiurunkannusta, mutta ei ole niin pysty. Kukinta alkaa pari päivää aikaisemmin kuin kotimaisilla serkuilla. C. malkensis haluaa kasvaa paikassa, jossa vesi ei koskaan seisoskele, mutta ei siinä saa varsinaisesti kuivaakaan olla. Kohopenkin reuna voi olla hyvä paikka.
Siperiankoiranhammas (Erythronium sibiricum) kasvaa korkeammaksi kuin puutarhakasvina yleisempi rusokoiranhammas (E. dens-canis). Sinipunaiset kukat alkavat avautua vapun alla. Erityisen hieno on roteva, valkokukkainen 'Altai Snow' -lajike. Siperiankoiranhampaat näyttävät monistuvan sivusipuleista hitaasti, yksi varsi lisää per vuosi, eivätkä tee siemeniäkään. Täytyy kokeilla niille toista kasvupaikkaa.
Varhaiskevääseen kuuluvat myös matalat, mukuloista kasvavat pikkuiirikset. Kaunis ja aikainen kukkija on lumikurjenmiekka (Iris histrioides). Taivaansinisissä kukissa on valko-keltakirjava kuvio. 'Lady Beatrix Stanley' on "puhdas" lumikurjenmiekka, aikoinaan luonnonkannan siementaimista valikoitu. Tuttu sinikukkainen 'Harmony' on puolestaan kevätkurjenmiekan (I. reticulata) ja lumikurjenmiekan yhteinen jälkeläinen.
Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) kukkii toukokuun puolella, mutta sen komeat versonalut pomppaavat maasta hyvin aikaisin. Punaruskeisiin tötsiin, jotka pian pitenevät punavihreiksi, lehteviksi versoiksi, ei voi olla kiinnittämättä huomiota – jo senkään takia, että lemu on melkoinen. Kukka-aiheet paleltuvat helposti, joten pakkasöiksi versojen suojaksi on varminta kumota ämpäri tai laittaa harsoa monta kerrosta.
Olen kiinnostunut jokaisesta pihan kasvista: mistä se on kotoisin ja kuinka päätynyt viljelyyn tai kuka on jalostanut sen, milloin, miten ja miksi. Jutuissani kerron kasvikokeiluistani, etenkin perennoista, sillä ajatuksella, että lukija innostuisi ja hyötyisi havainnoistani. Tykkään kirjoittaa myös kasvien ja ihmisten yhteisestä historiasta – onpa se historia sitten omalla takapihalla tai jossakin muussa maailmankolkassa.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Yrttien taimia voi ostaa torilta tai kaupan vihannestiskiltä, mutta miksi jättää käyttämättä tämäkin tilaisuus puuhailla siementen ja mullan kanssa. Itsekasvattaminen on lisäksi ainoa konsti saada harvinaisempia yrttejä tuoreina keittiöön.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Olen viime päivinä ihastellut ikkunani edessä avautuvaa kullankeltaista näkymää, kun kultapiiskut ovat rävähtäneet täyteen kukkaan. Ja mikä surina ja pörinä niissä käykään! Pienet kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut mettä etsivät eivät meinaa saada näistä kylläkseen. Perhosia on sen sijaan näkynyt hyvin vähän.
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
Suomalainen puutarhamessukausi pitää sisällään ilahduttavan monenlaisia tapahtumia suurmessuista yhdistysten taimipäiviin. Tässä kuvallinen piipahdus Kevätmessuille Helsingissä.
