
Lehdet kuin pehmeät lampaankorvat
Hopeavillakko hohtelee yhä useammassa kesäkukkaistutuksessa.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain maaliskuun lopulta huhtikuun lopulle. Usein toivoo, että olisipa kevätsää suosiollinen ja juuri oikeaan puhkeaisivat näkyville kaikkein pehmeimmät ja pulleimmat pajunkissat.
Suomessa yleisiä pajulajeja ovat kiiltopaju (Salix phylicifolia) ja raita (S. caprea).
Parhaaseen pajunkissa-aikaan kannattaa keväällä tarttua toimeen ja ottaa talteen pysyvät pääsiäiskoristeet omalta pihalta tai maanomistajan luvalla muusta sopivasta paikasta. Avautuneet pajunkissat kuivuvat ikikukiksi, kun vitsoja ei laiteta veteen. Silloin samoja kauniita oksia voi käyttää kevätkoristeina vuodesta toiseen. Sujauta kuivuneet oksat vain varoen säilöön muovi- tai paperipussiin seuraavaa vuotta varten. Pajunkissat sopivat myös hienosti yhteen vaikkapa kuivattujen jänönhäntien (Lagurus ovatus) kanssa.
Silkkikarvaisista pajunkissoista voi iloita myös kransseissa ja koristeissa. Kerää pelkkiä pörheitä kissoja ja liimaa niitä haluamaasi kranssipohjaan nopeasti kuivuvalla ja kestävällä kuumaliimalla tai puuliimalla. Puuliimaa kannattaa levittää runsaasti ja antaa koristeen kuivua rauhassa.
Kuvan koristeissa pajunkissat on liimattu pieneen styrox-sydämen puolikkaaseen, jonka nurjalle puolelle on liimattu askarteluhuopaa. Harmaa, pehmeä sydän on ajaton kevätkoriste, ja miksipä ei pajunkissoilla voisi päällystää vaikkapa pääsiäismunia. Vain mielikuvitus on rajana! Kun asettelet pajunkissat aina samaan suuntaan, tulee lopputuloksesta siistin tasainen. Söpöt kestosydämet ilahduttavat keväisessä kasvihuoneessa aikaisten sipulikukkien kaverina tai pääsiäispöydän kattauskoristeina.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.