Siirry sisältöön

Pajua punontatöihin ja puutarhaan

Annukka Menna viehättyi pajujen luonnollisuudesta ja perusti yrityksen innostaakseen ihmisiä kasvattamaan ja punomaan pajua.

Jaa artikkeli
Pajusta punottujen pallojen meri tervehtii saapujaa etupihalla.

– Luonnonmukainen värimaailma veti minut pajujen pariin 20 vuotta sitten, taustoittaa Annukka Menna Koiramäen Pajutallista. – Näin pajusta punottuja tuulensuojia tv-ohjelmassa Tanskasta, joka on yksi aktiivisimmista maista tässä perinnetaidossa. 

Mennat perustivat metsittyneelle vantaalaispellolle pajuviljelmän ja pian myös perheyrityksen, jonka pajumyymälä sijaitsi kodin autotallissa. Oppia käytiin aluksi hakemassa muilta pajutiloilta. 

Seuraavaksi osoitteeksi löytyi Tuusulasta Museoviraston suojelema, useista vanhoista rakennuksista koostuva maatilan pihapiiri. Se siistittiin Koiramäen nykyiseksi Pajutalliksi miljöön luontaista vehmautta säilyttäen. Valtava 50-vuotias jalopähkinä suojaa päärakennuksen viertä ja kesäkahvilavieraita. Oravien ansiosta uusia pähkinäpuun taimia nousee pitkin pihaa. 

Koiramäen Peikkometsän pääkadulla näkyy monenlaista hauskaa, myös pajua eri muodoissa.

– Täällä nykyisessä paikassa on tilaa monenlaiselle, Annukka iloitsee. – Ajatuksena oli alusta lähtien tehdä tästä ahaa-elämysten paikka, missä esittelemme kävijöille pajun käyttömahdollisuuksia puutarhassa sekä pajutuotteita. 

Sittemmin toiminta on laajentunut Euroopan messuilta valikoitujen sisustustuotteiden myyntiin sekä kesäkahvilan ja -eläinten pitoon. Mukana on muutakin käsillä tekemiseen liittyvää. 

– Koiramäki pajuineen on elämäntapa, ja nykyisin aikuiset tyttäremmekin ovat mukana yrityksen toiminnassa. Koiramäki-nimen keksimme siitä, että kotimme, josta toiminta alkoi, sijaitsi mäellä ja siellä asui kaksi koiraa. Pajutalli taas liittyy ensimmäiseen autotallimyymäläämme. 

Osuuko pajupallo maalikoriin? Perinteisille pajutöille on keksitty uusia käyttötarkoituksia päärakennuksen viereisessä Peikkometsässä.

Pajuarvostusta 

– Perustaessamme tilan 2000-luvun alussa osuimme pajubuumiin, Annukka Menna muistelee. – Silloin harrastajia riitti, pajutilojakin oli enemmän kuin nykyisin, samoin kurssitoimintaa. Pajun kysyntä on niistä ajoista hiljentynyt, muttei kuitenkaan koskaan lakannut. Toivottavasti tietoisuus tästä perinteisestä ja innostavasta punontamateriaalista kuitenkin säilyy! 

Suomen pajuhistoriaa on koottu Marketta Miettisen ja Vilho Raatikaisen laatimaan Pajutyöt-kirjaan. Maassamme on valmistettu pajuesineitä sekä kotitarpeiksi että pienteollisina verstastöinä. Asialla ovat aina olleet ihmiskädet, sillä pajua ei voi punoa koneella. Monet maamme ammattipunojat ja pajunviljelijät ovat eläköityneet. Nykyisin luonnonmateriaaleilla sisustaminen on taas trendikästä, mikä voi palauttaa myös pajun uusien harrastajien mieliin. 

Pajumajan voi punoa varjopuutarhaan kuivatusta pajusta ja valoisalle paikalle elävistä piiskataimista.

Käyttökelpoisuus vaikkapa majamateriaalina voi tuoda pajulle uusia arvostajia. Koiramäki on toimittanut pajua esimerkiksi lasten arkkitehtileireille. Punotuista pajuelementeistä ja erilaisista pienrakennuksista Koiramäen pihamaalle koottu Peikkometsä tehtiin yhdessä perheen tytärten kanssa pian Tuusulaan siirtymisen jälkeen. Peikkometsään voi tutustua polkua pitkin kulkemalla. 

– Paju on kaunista, kaikessa siitä tehdyssä on ihanan luonnonmukainen fiilis, Annukka kuvailee. – Olen aina tykännyt vanhoista rakennuksista sekä kädentaitoihin ja maaseutuelämään liittyvistä perinteistä. Pajunkäytössä nämä aiheet yhdistyvät mielestäni toisiaan ruokkivalla tavalla. Peikkometsään oli myös hauskaa valikoida pajusta toteutettuja mielikuvituselementtejä! 

Paju tarjoaa periaatteeltaan ekologista käsityömateriaalia puutarhaan. Se kasvaa nopeasti, ja lannoitustarve on yleensä vähäinen. Puutarhan pajuelementit ovat maanläheisiä siinäkin mielessä, että ne voi kierrättää kompostoimalla elinkaaren lopussa. 

Kesän kasvussa olevan koripajun ulkomuoto on kauttaaltaan hyvin vihreä.

Pajunäytemaa 

Koiramäen maaperä on sopivaa pajuille, joten Mennat istuttivat tilalle kolmisen vuotta sitten pajulajien näytetarhan. Vuosittain leikattavien pajujen sirolehtiset rivistöt ovat tiheitä ja vehmaita. Lehtien lomasta kuultaa läpi kauniita pajunkuorisävyjä. Näytetarhan tunnelma tuo mieleen tuulen liikuttelemat ruokobambukasvustot. 

– Ottaisin kyllä omalle pihalleni suojakasviksi tuija-aidan sijaan paljon mieluummin tällaisen japanilaistunnelmaisen pajuaidanteen, vaikkei se ikivihreä olekaan, Annukka Menna miettii. – Pajusta istutettu nopeakasvuinen aidanne voi verhota maisemaa, jos vaikka mökkipihan viereltä kaadetaan yhtäkkiä näkösuojaa antanut puusto, hän lisää. 

Annukka Menna pitää pajunäytemaan japanilaisesta tunnelmasta.

Koiramäen pihapiirin Peikkometsässä voi tutustua erilaisiin pajuelementteihin ja siihen, miten ne patinoituvat suomalaisissa säätiloissa. Kokovuotisesti ulkona olevan, käsittelemättömän pajuelementin voi odottaa kestävän viitisen vuotta ilman katosta. 

Paksuversoinen siperianpaju on paras valinta ulkotöihin kestävyyttä ajatellen. Puutarhan pajuelementtien kestoa voi lisätä käsittelemällä ne värittömällä puuöljyllä. Värillistä öljyä voi käyttää esimerkiksi haalistuneiden pajuelementtien kirkastamiseen. 

Korallisalava vivahtaa oranssiin kasvuasussaan ja kuivattuna punontamateriaalina.
Koiramäen Pajutallissa hevonenkin on pajusta, ja sillä on risuharja.

Sitten punotaan! 

Punontapajun sadonkorjuuaika on lehtien putoamisen jälkeen loka–marraskuussa. Pituuksittain lajiteltu vesasato kuivataan ilmavassa, säiltä suojatussa paikassa, esimerkiksi ulkovarastossa. Paju on kuivaa seuraavana keväänä ja säilyy pitkään, kunnes tulee aika liottaa varret punontakuntoon. 

– Kun kuivattua raakapajua liotetaan viikko tai kaksi, se taipuu miltei mihin vaan tekemiseen, kuten koreiksi tai puutarhaelementeiksi, Annukka Menna kuvailee. 

Koiramäen varastossa tällä hetkellä oleva kuivattu raakapaju on peräisin pääosin Belgiasta, ja se on hyvää yleispajua punontaan. Tilan omaa pajuviljelmää käytetään pajupistokkaiden tuottamiseen. 

– Kun opettelee peruspunontatekniikat aluksi kurssilla, voi niiden avulla tehdä puutarhaan monenlaista muotoa, Annukka jatkaa. – Myös kuivaamattomasta raakapajusta voi punoa vaikkapa puutarhapalloja tai kukkakartioita, mutta näissä kannattaa muistaa punoksen kutistuminen, kun se alkaa kuivua. 

Kun punonnan perustekniikat opettelee, voi niitä soveltamalla tehdä yllättäviäkin puutarhakoristeita.

Annukka Menna on viime vuosina punonut yrittäjän ajan rajallisuuden vuoksi lähinnä koreja. Pajutallin elämyspihapiiriin on ollut toteutettavana uusia kohteita, kuten 1700-luvulla kestikievarina toimineen rakennuksen sisustaminen ”ikuisen joulun maaksi”. 

– Eläinhahmot ja pallot ovat myös mukavaa tehtävää, ja ne lähtevät liikkeelle perustekniikoista. Kun aikaa taas vapautuu, on elvyttävää palata tekemisen pariin. Pajun lisäksi voisin mielelläni tehdä jotakin myös Koiramäellä vihannoivasta villiviinistä. Sitä voi kasvattaa punontamateriaaliksi, jos puutarha on pajuviljelykselle liian varjoisa, hän vinkkaa. 

Koiramäen valmiit pajutuotteet tuodaan nykyisin pääasiassa pitkien punontaperinteiden Puolasta. Myös Peikkometsän isot peikot olivat aluksi puolalaistaitajien kokonaan pajusta tekemiä. Ne korvattiin myöhemmin niksibetonisilla olennoilla, sillä pajunpunojien määrä on vähentynyt Puolassakin. 

Punotun pajupinnan elävä sävymaailma sai Annukka Mennan perustamaan pajutilan parikymmentä vuotta sitten.

Pajuviljelmä pistokkaista 

Koiramäen alkuperäinen pajupelto tuottaa asiakkaille keväisin lumien sulettua kerättäviä pistokasnippuja, joista voi istuttaa itselleen sopivan valikoiman punontapajulajeja. 

– Pajunviljely on loppujen lopuksi helppoa, kun maaperä on sopivan kosteutta pidättävää ja paikka valoisa, Annukka Menna kertoo. – Nyt parinkymmenen vuoden jälkeen alkaisi olla aika uudistaa tämä ensimmäinen viljelmämme. 

Uuden viljelmän maata on hyvä kuohkeuttaa 20 cm:n syvyydeltä ennen kuin pistokkaat painetaan multaan niin, että pari senttiä jää maanpinnan yläpuolelle. Yleensä pistokkaita laitetaan maahan viisi kappaletta metrille, mutta isokasvuisia pajuja voi istuttaa harvempaankin. Kukin pajulaji tai -lajike kannattaa sijoittaa omaksi kasvualueekseen, jotta erot esimerkiksi kasvunopeudessa eivät aiheuttaisi varjostusongelmia. 

Pistokkaat eivät saa kuivua ensimmäisenä kasvuvuonna. Viljelmä pidetään rikkaruohottomana ainakin parin ensimmäisen vuoden ajan. Tähän tarkoitukseen on käytetty pitkään mansikkamuovia, jonka paikallaan pysyminen maata vasten varmistetaan silloin, kun pistokastaimet ovat asettumassa. Muovin voi poistaa, kun pajujen kasvu on vakiintunutta. Myös muovittomia katevaihtoehtoja kannattaa selvittää. Pajukasvustot suojataan rusakoilta, hirviltä ja kauriilta. 

Pajuseinäke jatkaa vanhaa hirsiseinää. Öljykäsittelyllä voi pidentää pajuelementin säänkestoa ja sävyttää halutessaan uudelleen ajan vaalentamia töitä.
Lehtevä pajutunneli on yksi mielikuvituksellisista, elävistä punontatöistä.

Piiskasatoa ja eläviä pajutöitä 

– Ensimmäisenä vuonna pajunpistokas kasvattaa juuristoa ja uusia haaroja syntyy vain vähän, Annukka Menna selventää. – Nämäkin haarat kuitenkin lyhennetään pistokkaan ”runkoon” saakka seuraavana keväänä. 

Vuotuista leikkaamista jatketaan, ja punontaan sopivan sadon alku odottaa yleensä noin kolmen kasvuvuoden päässä. Punontaan kelpaamattomista pajupiiskoista saa vaikkapa hernekeppejä. 

Keväisin on mahdollista leikata pensaista pidempiä pistokkaita, joista tehdään eläviä pajutöitä. Tässä tapauksessa pajupistokkaat työnnetään toukokuussa maahan noin 30 sentin syvyyteen juurtumaan. Muotona voi olla myöhemmin lehteväksi puhkeava pallo tai klassinen salmiakkikuvioinen elävä aita, jonka alaosa nypitään tai punotaan lehdettömänä pysyväksi. 

Pajuseinämiä voi käyttää vaikkapa amppelikasvatukseen tai, kuten Koiramäellä, heittopihapeliä varten.
Rotevakasvuisen siperianpajuaidanteen vehmautta.
Nippu punontapajua toimii lämpimänsävyisenä kuivakasvikimppunakin.

, , , , ,

Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.  

Mainos – sisältö jatkuu alla

Puutarhatietoa koko vuodeksi!

Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.

Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. 
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.

Tilaa kalenteri
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saako olla lisää

  • Helppoja perennoja aloittelijan puutarhaan

    Ensimmäinen oma pihamaa herättää hykerryttäviä ja malttamattomiakin tunteita. Mielessä saattaa olla monta ideaa odottamassa toteuttamista. Kuitenkin jos kasvintuntemus on vielä lapsenkengissä, kannattaa ennen taimihankintoja ja istutustöihin ryhtymistä tutustua kasvien maailmaan.

  • Kukkivat rannat – ideoita puutarhaan

    Kesäinen kävely järven tai saaren ympäri tai merenrantaa pitkin rentouttaa mielen ja kehon. Samalla voi ihailla alati muuttuvaa vedenpintaa, veden asukkaita ilmassa, vedessä ja maalla sekä vaihtelevaa kasvillisuutta ja kivimuodostelmia. Sekä ikikallio että vasta itänyt elämä ovat läsnä. On rauhaa tai tyrskyjä säätilan mukaan.

Uusimmat jutut

Kaikki jutut