Parasta syksyssä eivät ole pimenevät illat, sateen ropina tai kynttilöiden sytyttely, vaan hedelmistä raskaina olevat omenapuut. Näin ainakin keittiössä viihtyvän herkkusuun mielestä.
Ensin kypsyvät pehmän makuiset Valkeatkuulaat, sitten iloisen punaiset Bergiukset ja kirpakat Syysviirut ja lopulta on happamien Antonovkien vuoro. Lajikkeita on valtavasti, ja jokaisella on oma käyttötapansa. Yksi maistuu parhaimmalta suoraan puusta poimittuna, toinen sopii piirakkaan, kolmannesta puristetaan mehua ja neljännestä keitellään hilloja, hyytelöitä ja survoksia. Kanelilla maustetut uuniomenat vaniljajäätelön kera ovat syksyisten jälkiruokien aatelia.
Omena sopii myös suolaisten ruokien kumppaniksi. Juustotarjottimella ne ovat oiva lisä viinirypäleiden rinnalle, ja voi niillä korvata perunankin liharuokien seurana. Kirpeä omena tuo hienon suolaisen makean lisän itämaisiin lihapatoihin, ja karamellisoidut tai siiderissä kypsennetyt paksut omenaviipaleet ovat taivaallisia paistetun kanan, ankan tai possun kanssa.
Syksy onkin herkuttelun aikaa. Sienet, riista, kala ja kauden vihannekset yhdistettynä omenaherkkuihin, iltojen pimetessä, kynttilänvalossa, sateen ropistessa ikkunoihin…
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Oma PIHA -lehdessä 5/2024 on paljon asiaa omenapuista: neuvoja lajikkeen valintaan, hedelmätarhan suunnitteluun ja säilöntään. Itse kirjoitin lyhyen jutun siitä, kuinka monella eri tavalla omenapuuta voi leikata. Omakin omenapuuni esiintyy muiden mallien joukossa – tässä omenapuuni tarinaa vähän lähemmin. Kun kävin katsomassa myytävää, nykyistä taloani toukokuussa 2006, kasvoi talon edessä surkea omenapuu, jonka runko oli
Kuljen ajoittain pienen asutuskeskittymän laidalla metsittyneellä talonpaikalla yhä kasvavan omenapuuvanhuksen ohitse. Sitkeää puuta tulee tervehdittyä ja kuvattua eri vuodenaikoina. Sen kukkaisuus kiinnittää touko-kesäkuussa huomion läheiseltä kävelytieltä saakka. Ruska-ajan asu on kellertävän limenvärinen, ja talvea kohti puun hahmo käkkyröityy, kun jäkälöityneet, koukkuiset oksat paljastuvat. Tällaiset omalla tavallaan puutarhahistoriaa henkivät näyt ovat mahdollisia ympäri Suomen: talo on
Alkukesän kukkapuujuhla on edennyt omenankukkiin, ja puidenystävän onkin seuraavaksi aika retkeillä omenapuiden katveeseen. Kukkapilviä on avautumassa niin hyötytarhoissa kuin koristeistutuksissa, vaikkapa valmistujaisjuhliakin kehystämään. Kyseessä on japanilaisille tärkeän hanamijuhlan eli kirsikankukinnanihailun kaltainen ajanjakso. Silloin varataan aikaa läsnäololle puiden kukkimishetkien ihmeellisyyttä kokemassa. Hedelmätarhojen omenapuissa näkyvät valkean ja vaaleanpunaisen herkät, jäätelöannosmaiset yhdistelmät. Koristeomenoissa on sävyjä esimerkiksi tummasta
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
