Vaikka edellisen postaukseni otsikossakin mainitaan rentukka, en malttanut olla laittamatta rentukkakuvaa tähänkin ensimmäiseksi, kun ne olivat kaartuneet niin nätisti lammenpintaan kuin vartavasten kuvattavaksi.
Kiersin eilen (11.5.) työpäivän pituisen luontolenkin Hankoniemen ”erämaassa”. Aamukahdeksan aikoihin istahdin kannolle eläinten ruokintapaikalla ja odotin, josko keltasirkut uskaltautuisivat laskeutumaan puista jyväaterialle. Eivät ne tulleet, mutta metsäjänis loikki rauhallisesti polkua pitkin aivan lähelleni. Sillä oli vielä talviturkkia korvissa ja käpälissä.
Hakkuuaukealla nuoressa tuomessa oli jo pulleat kukkanuput. Hiekkatien vierellä oli siellä täällä aho-orvokin vaaleansinisiä kukkia. Yllätyksekseni huomasin myös yhden avautuneen puna-ailakin kukan.
Skogbyn ruukkialueella ei näkynyt ”ristinsielua”. Kesäkäytössä olevan vanhan rakennuksen seinustalle oli kuitenkin jo nostettu kaksi rottinkituolia, joten paikalla oli oltu. Pihassa kukki komeasti puistolemmikit, ja jäkälöityneen aidan vierellä mustaherukka.
Lammen rannalla rentukat kukkivat aivan valloittavan komeasti, osa niistä oli taipunut vedenpintaan. Lanttuperhonen imi mettä voikukasta ja auroraperhonen käenkaalin (ketunleipä) kukasta. Leskenlehden lakastuneesta kukasta perhosille ei enää ollut hyötyä, mutta kyllä se oli vieläkin kuvaamisen arvoinen.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Kevät ja alkukesä on kiihkeää uuden kasvun aikaa niin pihoilla ja puutarhoissa kuin muuallakin luonnossa. Kasvit, pensaat ja puutkin työntävät ihailtavaksemme värikkäitä ja tuoksuvia kukkiaan. Nyt on mitä parhain aika pitää kamera esillä ja ikuistaa kauniit kukkaset ja muut näkymät, jotta kuvia voisi katsella vaikkapa syksyn pimeinä iltoina tai talven pakkasten keskellä ja odottaa innolla
Kanerva on luonnossa niin yleinen ja arkinen kasvi, että sen kauneutta tulee harvoin ihailleeksi. Tosin Eino Leino kyllä ymmärsi jo aikoinaan kanervan kauneuden, kun hän runossaan ”Hyljätyn valitus” muisteli nuoruutensa impeä kanervakimppu kädessään. Yleensähän kanervaiset kankahat loistavat punavioletteina, mutta toisinaan saattaa löytää pienen laikun kanervia, joilta puuttuu kyky muodostaa sinipunaista antosyaniiniväriainetta ja tämän seurauksena kukat
Kävin eilen (16.3.) vaeltamassa +8 asteen aurinkoisessa säässä Hankoniemen metsäisessä luonnossa etsiskellen samalla merkkejä kevään edistymisestä. Metsätien vierustalla, missä olen keväisin kuvannut leskenlehtiä, niiden kasvu oli edistynyt vain parin kolmen sentin verran. Samassa paikassa havaitsin yllättäen leppäkertun eli seitsenpistepirkon. Kun se ei liikkunut, tökkäsin sen heinäkorrella ylösalaisin, jolloin leppäkertun jalat alkoivat vispata. Ehdin jo luulla
Upean auringonpaisteen saattelemana lähdin luontoon maanantaina (7.7.) jo aamukuuden aikoihin. Puoleen päivään mennessä olin ottanut kuvia noin kaksisataa, joista ohessa muutamia. Runsaasti päivänkakkaroita kasvavalla hakkuuaukealla kuvasin tällä kerralla siroja kissankelloja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Harvat kukassa olevat kurjenkellot olivat muodoltaan kuin suurikokoisia kissankelloja. Erään suon laidalla seurasin, kun uusia sarvia kasvattava uroshirvi ruokaili suon vastakkaisella
