Poiminta numerosta 6/2016: Pihakuiskaajan puutarha

Anneli löysi puutarhaharrastuksen seitsemisen vuotta sitten. Hän levittää puutarhan luomaa hyvää blogeissa ja avaamalla puutarhansa kiinnostuneille.

TEKSTI ja KUVAT
Jouko Tikkanen

Anneli ja Kari Airola asuvat tyypillisessä 70-luvun omakotitalossa Joensuussa. Tontti on kooltaan 800 neliötä ja se on alkuaan ollut suomaastoa.

– Olen rakentanut puutarhaa mieheni kanssa seitsemän vuotta. Työaikaan ei ollut aikaa eikä mielenkiintoakaan puutarhaan. Kun lapset olivat pieniä, piha oli heidän juoksutantereensa, kertoo Anneli ja toteaa puutarhaharrastuksen alkaneen sairastumisesta.

– Halusin tuolloin löytää harrastuksen, jossa oli mahdollisuus tyhjätä mieli, purkaa aggressioita, luoda jotakin uutta ja saada uusia voimia. Tähän haasteeseen puutarha on vastannut.

– Puutarhaa on rakennettu rakkaudella, mutta varsin vähällä rahalla. Olen panostanut puutarhan sisustukseen ja kirpputorit ovat olleet tärkeitä ostospaikkoja. Monia ostoksia on tehty myös matkoilta ja myöhemmin on mukava muistella, mihin matkaan mikäkin esine liittyi.

Puutarhassa on vapautta

Annelin ja Karin puutarhassa onkin runsaasti patsaita ja koristeita, mutta kukkivien kasvien runsaus ja mutkittelevat polut ovat kuitenkin näkyvin osa pihassa.

– Lähdimme tekemään puutarhaa ilman suunnitelmaa, pala palalta. Ensimmäisen perennapenkin tein koivun alle lasten hiekkalaatikkoon. Siinä ei pitäisi minkään kasvaa, mutta siinä vain kasvit ovat viihtyneet, naurahtaa Anneli ja toteaa, että myöhemmin tehdyt penkit on kuitenkin perustettu Marttojen puutarhakursseilla saatujen ohjeiden mukaan.

– Puutarhan viehätys on siinä, ettei ole kaavaa, vaan jokainen voi tehdä kuten haluaa. Työelämässä joutui tekemään kaavan mukaan, mutta puutarhassa saa tehdä vapaasti.

Anneli on ollut pari vuotta eläkkeellä. Viimeiset kaksikymmentä vuotta hän oli töissä Karelia-ammattikorkeakoulussa, ensin englannin opettajana, sitten kielikeskuksen johtajana ja viimeiset vuodet erikoissuunnittelijana.

Blogeja ja vierailijoita

Anneli on säilyttänyt aktiivisuutensa myös eläkkeellä. Hänellä on oma Pihakuiskaajan puutarha -blogi ja hän kirjoittaa myös Oma PIHA -lehden Ihan pihalla -blogiin. Anneli on avannut puutarhansa vierailijoille Avoimet puutarhat -tapahtumapäivänä ja hän osallistuu myös puutarhayhdistyksen toimintaan. Lisäksi hän toimii kehitysmaitten naisia tukevassa Naisten Pankissa ja vetää Lukevat leidit -lukupiiriä.

Anneli iloitsee siitä, että pihoihin panostaminen on levinnyt myös Itä-Suomeen.

– Haluan näyttää, että pienen kaupunkilaispihan voi saada nätiksi. On kiva, että ihmiset ovat kiinnostuneet, ja nykyään mukana on myös miehiä omasta kiinnostuksesta – eikä vain pakotettuina.

Sadan kasvin puutarha

Anneli on suunnitellut pihaan runsaasti polkuja, joiden toteutus on ollut Karin harteilla. Multa-, kivi- ja sorakuormat tulevat kadun varteen, josta ne on kottikärryillä levitelty pihaan. Yhtenä materiaalina pihan rakentamisessa on ollut pohjoiskarjalainen vuolukivi.

– Kivi on kaunis elementti, joka sopii hyvin kasvien kanssa.

Pihalla on liki sata erilaista kasvia, ja myös hyötypuutarhalle on löytynyt tilaa. Oman lisänsä puutarhaan tuovat kahden lapsenlapsen leikit.

– Olen pyrkinyt tekemään puutarhastamme viihtyisän, kauniin ja kotoisan eli paikan, jossa viihtyy ja jossa on kiva olla. Puutarhan merkitys on minulle suuri. Se merkitsee minulle iloa, kierrätystä ja unelmia, sanoo Anneli.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy