Siirry sisältöön

Kurjenpolvia

Nyt on käsillä kurjenpolvien paras kukinta-aika. Valtavasta lajikirjosta on puutarhassani edustettuna vain murto-osa, tässä niiden kukintaa:

Jaa artikkeli
, , ,

Olen puutarhuri II-vyöhykkeeltä. Pala palalta istuttelen kaikkea kaunista. Olen erityisesti tykästynyt pioneihin ja kurjenpolviin ja niitä keräilen pikkuhiljaa. Samoin olen alkanut keräillä pelargoneja, mutta niiden kanssa tulee jossain kohtaa tila vastaan, kun ne pitäisi saada talvetettuakin... Keväästä syksyyn kuopsutan puutarhassa, talvikaudet näpertelen kaikenlaisia käsitöitä. Useimmiten meillä toimii villasukkatehdas. Assistentteina häärivät lemmikkikissat ja koirat.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Puolivuotiskatsaus

    Nyt tuntuu toden teolla vuodenkierto lähteneen käyntiin. Kevääseen on pari kuukautta, puolen vuoden kuluttuahan on jo juhannus ohi ja ollaan heinäkuun helteissä, toivottavasti! Laitankin sen kunniaksi muutaman heinäkuisen kuvan paahdepenkistäni, vaikka Eeron jääpuikkokuvat ovatkin hyytävän hienoja. Kesäasia on ajankohtainen siksikin, että nyt mietitään Oma PIHA -lehden kevään asiakaslahjaa. Nämä erikoisen kirkkaansiniset sinilaukat ovat tilaajalahja parin

  • Talvikuvia tammikuulta

    Täällä eteläisimmässä Suomessa eli Hankoniemellä saatiin viime yönä uutta lunta 10-15 senttimetriä. Hyvä niin, koska joulun alla satanut ensilumi oli jo sulanut. Pitkään näytti jo, ettei pukki pääse tänne saakka pulkkakyydillä, mutta onneksi saimme valkean joulun, ja riittihän siitä muutaman päivän joulun ylikin. Pakkasherra ei ole juurikaan paukkunut nurkissa, joten pilkille aikovat joutuvat vielä katselemaan

  • Punaista syksyä maantasalta alkaen

    Lamohietakirsikka (Prunus pumila var. ’Depressa’) on hieno maaruskan lähde, kun ajatellaan puutarhan syysvärien kerroksellisuutta. Sen sirot, punaruskaiset lehdet liekittävät aurinkoisia ja läpäisevämaaperäisiä kasvupaikkoja. Hietakirsikan versosto suikertaa yleensä noin metrin levyisellä alalla. Kate maanpinnalla jarruttaa nopeakasvuisempien rikkakasvien versomista sen lomassa. Hietakirsikan vuodenajoista voi nauttia vielä V-vyöhykkeellä. Keväällä lamohietakirsikan valkeat, runolliset tähtikukat edustavat hanamijuhlaa maan tasolta alkaen.

  • Heijastuksia

    Keskiviikkona 19.10. rantakalliot heijastuivat melkein peilityyneen vedenpintaan vajaan kahden kilometrin pituisella Skogbyträsketillä Hankoniemellä. Olen usein ennenkin kuvannut tuon ”erämaajärven” rantakallioita, jotka paikoitellen kohoavat syvästä vedestä jylhän korkeina ja jyrkkinä kallioseinäminä. Heijastuksista voi hyvällä mielikuvituksella nähdä jos jonkinlaisia kuvioita ja hahmoja. Skogbyn ruukkialueella vanhojen rakennusten piha-alueen kautta vievällä tiellä kaksi punatulkkua etsi siemeniä pudonneiden ruskalehtien seasta.

Kaikki jutut