Havukasvien merkitys korostuu syksyllä, kun muut kasvit vaipuvat talviuneen. Havut monine sävyineen ja kasvumuotoineen ovat tärkeä osa puutarhan ja luonnon monimuotoisuutta.
Valinnanvaraa riittää niin havupuissa ja -pensaissa kuin ruukkuistutuksiinkin sopivissa lajeissa ja lajikkeissa. Uutuuksia tulee myymälöihin koko ajan. Kaikki havut eivät kestä talvien koettelemuksia, mutta kokeilemalla ja istuttamalla harvinaisuudet suojaisaan paikkaan voi onnistua.
Syksyllä on monista havukasveista tarjolla pikkutaimia ruukkuistutuksiin. Ne voidaan myöhemmin istuttaa maahaan. Myös jouluisen kukkakorin pikkuhavusta voi hyvällä onnella saada hienon kasvin puutarhaan.
Luonnon kuuset, männyt ja katajat ovat hyviä puutarhakasveja. Onko kauniimpaa kuin avoimessa paikassa kasvanut, säännöllinen kuusi tai kataja! Kuusta voidaan myös leikata monenlaisiin muotoihin, joten kestäviä havuja löytyy jokaiseen puutarhaan.
Tavallinen metsämänty (Pinus sylvestris) on mestari mukautumaan kasvuolosuhteisiin. Mäntyjä tavataan niin saariston kuivista kallionkoloista kuin märästä suostakin. Paras kasvupaikka on kuivahko moreenimaa, jossa hohtavan oranssinpunaiset rungot kasvavat suorina ja ylväinä.
Isoon puutarhaan voi istuttaa sembramäntyjä (P. cembra) ja makedonianmäntyjä (P. peuce), mutta kääpiövuorimänty (P. mugo, pienet lajikkeet) on tavallisempi puutarhakasvi. Nimestä huolimatta on kääpiövuorimäntyä typistettävä vuosittain eli vuosikasvusta on leikattava vähintään kolmasosa pois, jotta pensas haarautuu ja jää matalaksi ja tuuheaksi. Typistys on helpointa tehdä ennen kuin tuore verso puutuu, jolloin vuosikasvaimia voi taivuttaa käsin. Jos puutarhassa on useita kääpiövuorimäntyjä, niitä voi leikata aitasaksilla tai -leikkurilla.
Lajike 'Mops' on tiheämpi ja matalampi kuin muut kääpiövuorimännyt. Se sopii istutettavaksi vaikka isoon ruukkuun.
Katajien neulasten värivaihtelua: laakakataja 'Lime Glow' (Juniperus horizontalis), kääpiökataja 'Repanda' (Juniperus communis) ja sinikataja 'Blue Star' (Juniperus squamata).
Katajissa (Juniperus communis) riittää väri- ja muotovaihtoehtoja. Suurin osa nimetyistä lajikkeista on saanut alkunsa, kun luonnosta löytyneitä hienoja katajayksilöitä on otettu lisäykseen. Esimerkkeinä tästä ovat suomalaiset pilarikatajat 'Norrback', ’Vänrikki Stål’ ja ’Urho’ sekä kartiokataja ’Paksu Bertta'. Maan pohjoisosissa menestyvät noin metrinen tunturikataja 'Fjällblå' sekä maanmyötäisesti kasvava kääpiökataja 'Green Carpet', jotka molemmat tulevat alkujaan Pohjois-Norjasta.
Laakakataja (J. horizontalis) on lähes yhtä talvenkestävä kuin tavallinen kataja. Saatavissa on sinisiä, vihreitä ja keltaisia värimuotoja.
Katajien pikkutaimet sopivat mainiosti syksyn ja talven ruukkuistutuksiin värikkäiden kanervien seuraksi.
Kanadantuijan (Thuja occidentalis) lajikkeet ovat suosittuja kasveja varsinkin uusissa puutarhoissa. Paljon käytetty timanttituija eli ’Smadagd’-lajike on kartiomainen ja erittäin tiheä. Siitä tulee yli neljä metriä korkea, kapea puu. Timanttituija on hyvä aitakasvikin, mutta kauneimmillaan se on yksittäiskasvina. Isojen tuijien lisäksi myynnissä on monta matalaa pallonmuotoista lajiketta.
Kuusistakin (Picea) on monia erikoisuuksia. Havuistutuksiin sopivat monenlaiset pallon- ja kartionmuotoiset lajit ja lajikkeet. Pienimmät kuuset, kuten sinisiilikuusi (P. glauca ’Echiniformis’) ja pikkupesäkuusi (P. abies ’Little Gem’), ovat kivikkokasveja kuten muutkin pikkuhavut.
Kanadanhemlokista (Tsuga canadensis) kasvaa iso puu, jonka siro olemus kuitenkin eroaa muista havukasveista. Oksankärkien neulaset ovat vaaleanvihreät vielä syksylläkin. Vuorihemlokki (T. mertensiana) on vielä harvinaisempi kuin kanadanhemlokki, muttei välttämättä arempi. Pikkukanadanhemlokki (’Nana’), joka kasvaa vain 30–40 cm korkeaksi, vaatii suojaisan kasvupaikan ja varjostuksen, jos kevättalvella ei ole suojaavaa lunta.
Tavalliset kuuset, männyt ja katajat saavat vain harvoin talvivaurioita, sillä ne ovat sopeutuneet ilmastoomme. Ongelmia voivat aiheuttaa keväiset hallayöt silloin, kun uudet vaaleanvihreät vuosikasvut ovat herkimmillään. Vuosikasvainten paleltuminen ei ole kestävälle havulle kuitenkaan tappavaa, korkeintaan rumentavaa.
Kirkas auringonpaiste kylmällä säällä helmi–maaliskuussa on kaikille havuille pahin uhka. Jopa kotikataja ja vuorimänty voivat saada vaurioita. Tämän vuoksi kannattaa peittää havut varjostuskankaalla viimeistään helmikuun lopussa. Talvenaroille havuille suositellaan usein puolivarjoista kasvupaikkaa, jossa ne ovat suojassa polttavalta kevätauringolta. Isojen havupuiden siimes on arkalaisille yleensä parempi kasvupaikka kuin rakennusten varjopuoli.
Matalille havuille on lumi paras suoja.
Hemlokin oksista on helppo sitoa yksinkertainen havukranssi.
Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Pajusta kietaistu ja katajalla koristettu kranssi somistaa kauniisti rakennuksen tai terassin seinustaa. Kynttilälyhty luo ympärilleen rauhallisen tunnelman. Valonlähteeksi voi laittaa myös huolettoman led-kynttilän tai valosarjan.
Annukka Menna viehättyi pajujen luonnollisuudesta ja perusti yrityksen innostaakseen ihmisiä kasvattamaan ja punomaan pajua.
Rehevä ruukkuistutus on puutarha pienoiskoossa. Ruukuilla voi koristaa, kokeilla ja leikitellä lähes loputtomasti.
Villin, aromikkaan mesimarjan voi kesyttää kotipuutarhaan. Se verhoaa maanpintaa, asettuu säntilliseen riviin tai ryöppyää amppelista.
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
