Uusia kukkia aukeaa puutarhassa kaiken aikaa. Kirjopikarililjat ovat aina yhtä erikoinen ja sykähdyttävä näky. Millainen luonnon ikioma taideteos!
Tummahelmilljat kukkivat vuosi vuoden jälkeen runsaimpina tuppaina. Etualalla vaaleanpunainen helmililjan lajike ’Pink Sunrise’.
Hyasintti ’Red Magic’, taustalla viimeisiään vetelevät kirjokevättähdet.
Helmililjojen kaverina kukkii myös tämä hauskan persikkainen narsissi, lajike on ’Walz’.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
En tiedä ihanampaa kuin iltahetket keväisessä puutarhassa. Pitkät valoisat illat takaavat sen että ulkona voi puuhastella vielä pitkään. Vaikka koko ilta tuli oltua ulkona, lähdin vielä pienelle kierrokselle hieman ennen iltakymmentä kun aurinko värjäsi pilvet vaaleanpunaisiksi. Hetkeä aikaisemmin oli juuri aavistuksen verran satanut ja ilma oli kostea, joten sain nauttia tänä vuonna ensimmäistä kertaa pienten
Viikko sitten minulla oli ilo vierailla Loviisassa. Viehättävä pikkuinen puukaupunki ansaitsisi jokavuotisen käynnin, mutta niin vain ovat vuodet vierineet ilman. Kävin Villa Aaltosen puutarhassa ensimmäisen kerran vuonna 2006, jolloin vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti oli jo pitkällä, pusikoitunut tontti oli raivattu ja koko alapiha oli myllätty viemäröinnin takia. Maasta nousseista suurista lohkareista oli muotoiltu pengermiä.
Ensimmäiset sipulikukat kukkivat puutarhassani. Näiden pitäisi olla kultasahrameita, lajike ’Zwanenburg Bronze’, mutta ulkomuoto ei ihan vastaa lajiketta. Vaikka en välitäkään keltaisesta väristä omalla pihalla, on se näin alkukeväästä oikein mukava katsella. Kirjopikarililjat ovat jo aika pitkällä… …samoin kuin parvitulppaanit… …ja ukkolaukat. Huvimajan takana kukkivat ’Miss Vain’ -krookukset. AURINKOISIA KEVÄTPÄIVIÄ!
Jos havaitset keväällä yhdenkin lehtokotilon puutarhassasi, se kannattaa hävittää, koska kotilot saattavat runsastua varsinkin sateisina kesinä niin, että syksyllä kotiloita on kasvien varsissa, lehdillä ja kukissa kymmenittäin, ja pahimmissa tapauksissa satamäärin. Keskimäärin parin senttimetrin kokoisia lehtokotiloita esiintyy pääosin Etelä-Suomessa ja ne viihtyvät parhaiten hoitamattomissa kasvustoissa. Ne käyttävät ravintonaan pihamaan kasvillisuutta ja ovat kaikkiruokaisia. Lehtokotilo syö
Sinikukkaiset valeunikot ihastuttavat puutarhassa ja ovat viihtyessään luotettavia perennoja. Viileähkö kesämme ja luonnostaan hapan maaperämme sopivat valeunikoille hyvin. Pieni oikuttelukin sallitaan näille pihan kaunottarille.
Kevään odotus on puutarhaihmisille välillä tuskallista. Aika tammi-maaliskuun välillä voi tuntua kovin pitkältä. Onneksi kasvien ja siementen kanssa voi jo puuhastella. Tässä listattuna muutamia talviajan viherpuuhia inspiraatioksi.
Havukasveja ei voi nuorentaa leikkaamalla alas kuten lehtipensaita. Aidaksi tai muotopuiksi istutettuina niitä on kuitenkin saksittava säännöllisesti. Vuorimäntyjä kannattaa typistää, jotta niistä kasvaa tuuheita.
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
