Niin kesätunnelmat vaihtuivat taas syyskuuksi. Puutarhassa on vielä kovin vihreää, muutamien pensaiden orastavaa syysväritystä lukuunottamatta. Taannoinen myrsky riuhtoi männyistä kilotolkulla neulasia, mutta mikä mukava tunne tulikaan kun sai lakaistua pihan käytävät niistä puhtaiksi. Kävyt keräsin talteen jouluaskartelua varten. Ainoa pieni tuho jonka myrsky teki, oli paviljongin katon hajottaminen, mutta suurta vahinkoa siitä ei koitunut, sillä se oli jo muutenkin tullut tiensä päähän ja uusi olisi hankittava ensi keväänä joka tapauksessa. Uusia mutkittelevia käytäviä on tullut tehtyä istutusalueiden lomaan kesän aikana ja nyt on ollut käynnissä kitkeminen ja kukkasipuleille sopivien paikkojen tekeminen. Kukkasipulien istutuksessa on jotain niin ihanaa ja tyydyttävää kun saa kuvitella jokaisen pienen sipulin mielessään komeaksi kevätkukkijaksi. Syksystä se kevään odotus taas alkaa!
Toki vielä on puutarhassa kukkia. Toukokuussa hankitut runkoruusut aloittelevat uutta kukka-aaltoa parhaillaan ja ovat täynnä nuppuja. Kosmoskukat rehottavat valtavina puskina ja niiden yksinkertaiset, mutta suuret kukat ovat loppukesän väripilkkuja. Monet auringonkukat ovat jo kukkineet, mutta jostain syystä pienet kääpiöauringonkukat ovat vasta nyt avautuneet. Paljon riittää pihalla puuhaa, monesta kasvista voi kerätä jo siemeniä, mutta esimerkiksi lehtisinilatva ennätti jo karistaa siemenesä myrskytuulessa ennen kuin ennätin paperipussin kanssa paikalle. Keväällä kylvin sulkaunikoita joista olen saanut nauttia koko kesän ajan. Siemenkodat kypsyvät parhaillaan ja niitä on paljon! Olen kuitenkin päättänyt ottaa kaikki siemenet talteen vaikka niitä tulisi miljoona. Niistä riittänee sitten myös halukkaille ystäville jaettavaksi. Vielä muutama kukkakin jaksaa joukosta ponnistaa. Toinen loistava siementäjä on tunnetusti sormustinkukka jonka taimia on kuunliljakujaksi ristimäni alue täynnä. Olen siirrellyt ja hajasijoittanut taimia ympäri pihaa, mutta määrä on niin suuri että taitaa jäädä osa paikoilleen, ja osa täytyy harventaa jotta mahtuvat ensi kesänä kukkimaan.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn juurella loistaa hehkuvanpunaisena japaninvaahtera (Acer palmatum) ’Deshojo’. Sen kevätväritys on myös upean punainen. Koska asun III-IV-vyöhykkeiden rajalla, täällä eivät japaninvaahterat menesty talvea ulkona. Kunhan puusta
