Siirry sisältöön

Idänsinililjat levittäytyvät yhä laajemmalle vanhan pajupuun juurella niiden jatkaessa voittokulkuaan leviämällä sivusipuleista ja siementämällä. Ryhmässä on voimaa, voi scillan kohdalla todeta, vaikka myös yksittäinen pieni kukka on toki lähempää ehdottomasti tarkastelemisen arvoinen. Myös kevätkurjenmiekat ovat vaivihkaa ponnistaneet syksyllä haravoimatta jääneiden rapeiden, ruskeiden lehtien alta. Mikä upea värikontrasti siitä syntyykään! Maasta nousevan kasvun kohinan voi melkein kuulla, kun oikein kuvittelee. Uusi elinvoima nousee muistuttamaan meitä pienen kukan suuresta mahdista. Kevätkurjenmiekkojen olemus on sinisyydessään lähes kuninkaallinen.

Toukokuun puolessa välissä päätään nostavat myös kaivatut kevättähdet ja villitulppaanit. Pienikokoisille sipuli- ja mukulakasveille pyhitetty alue kiehtoo mieltä ja silmää. Vaikka narsissit ja tulppaanit saavat vannoutuneen kevätihmisen haukkomaan henkeä, ruohonjuuritasolta kohoava viaton sinisilmäisyys monessa muodossa luo puutarhaan herkkiä hetkiä niille, jotka pysähtyvät edes hetkeksi katsomaan. Silitän ohimennen sormenpäällä tarhakylmänkukkaa samalla rakkaudella kuin kissaani, onhan se lähes yhtä pehmeä ja pörröinen. Kimalaiset, nuo ahkerat ja hurisevat hössöttäjät, poukkoilevat kevätpuutarhassa päättämättöminä, tietämättä mihinkä suuntaan lentäisivät, kun ympäri pihaa on tarjolla toinen toistaan värikkäämpiä kukkia. Pölytettävien hedelmäpuiden lähettyville kannattaakin aina istuttaa paljon kukkia, jotka houkuttelevat hyönteiset paikalle juuri silloin, kun niiden palveluksia eniten tarvitaan. 

Vaikka kauneinta kukkaa ei tulisi koskaan poimia, vaan jättää paikalleen jatkamaan kasvua, en kaiken kevään yltäkylläisyyden keskellä malta olla keräämättä pientä kimppua puutarhavajan seinälle muistuttamaan siitä, että kevät on parasta aikaa. Kuinka onkaan voinut sisimmässään kaivata vihreitä lehtiä, saviruukkuja ja sinkkikannuja, rakkaita kuluneita työkaluja ja kumisaappaita, mullan tuoksua ja villejä suunnitelmia. Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun viimeksi juoksin nykivän ruohonleikkurin perässä ja suihkuttelin vallattomasti puutarhaletkulla. 

Kuin supersankari kostyymissään, samalla vakavuudella vedän kumihanskat käteen ja olen valmiina taistoon rikkaruohoja vastaan. Ulkoilmaelämä on taas alkanut ja talvella sisintä painanut väsymys on tipotiessään, kun mullat, lapiot ja lannat ovat kärryyn kasattuna. Jokainen kasvukausi on ainutlaatuinen, kuin oma tarinansa, joka avautuu erilaisena joka vuosi. Tuskin maltan odottaa, mitä kesä tuo tullessaan.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *