Vanhalta pihalta löytyy yleensä sikermä erilaisia herukkapensaita. Niiden ränsistynyttä tilaa ei tarvitse säikähtää: pienellä uudistamisella pensaat ponnistavat uuteen kukoistukseen.
Mustaherukka, punaherukka, valkoherukka. Kaikkia löytyy. Karviaisia kahta laatua ainakin, vattumaa. Mansikoita. Omenapuu tuolla, toinen toisaalla. Kriikunapuita, tyrnejä. Kaikki vähän kallellaan, heinä puskee juurista, oksat ovat paikoin kuivuneet ja muitakin peittää tyylikkään harmaa jäkäläkuorrutus. Tyypillinen vanha pihamaa, jonka kunnostus on vasta alkamassa.
Ensimmäiset vuodet menevät joka tapauksessa tarkkaillessa, sillä koskaan ei tiedä mitä maasta nousee. Ties vaikka minkälaisia puutarhaihmisiä pihan historia kätkeekään sisäänsä. Ja onhan sitä muutenkin tutustuttava pihaan, sen erityispiirteisiin, kuten valoon ja varjoon, maaperään, tuulen suuntiin ja kaikkeen sellaiseen.
Herukkapensaista on hyvä aloittaa. Vanhoja, kuivuneita oksia voi poistaa koska tahansa, pensas ei pane sitä pahakseen. Päinvastoin: se nuorenee kuin silmissä. Hiukan myöhemmin, yleensä varhain keväällä tai myöhemmin syksyllä, ryhdytään leikkaamaan pensasta isommalla kädellä. Luetaan oppaita, tarkistetaan miten homma oikeaoppisesti kuuluisi tehdä, ja sitten ryhdytään tositoimiin. Pikkuhiljaa, varmuuden vuoksi.
Vaikka pensas olisi tuottanut kohtuullisen hyvin, ovat marjat saattaneet jäädä pieniksi, kun pensas kasvaa keskellä heinikkoa ja kun sinänsä boheemin hurmaavat luonnonkasvit ovat vieneet siltä voimia. Ne siis poistetaan pensaan juurelta ja ympäriltä niin tarkkaan kuin mahdollista. Pensas kaipaa myös uutta voimaa. Kompostimulta, hyvinpalanut lehmän tai hevosen lanta ja miksei myös kaupan puutarhamulta tekee sille hyvää.
Tällä hyvin heinittyneellä vanhalla pihalla päädyttiin seuraavaan ratkaisuun: herukkapensaan alustasta kitkettiin ensin rikkaruohot niin tarkkaan kuin suinkin, minkä jälkeen siistitty alue peitettiin sanomalehdellä, ja päälle lisättiin multaa ja lopuksi kutterinpurua. Pensas näyttää jo nyt aivan toiselta kuin hetkeä aiemmin, kun se kurkisteli miltei huomaamattomana pitkäksi venähtäneen ruohikon keskeltä.
Oma Pihan numerossa 5/2025 kirjoitan yleisemmin pohdintoja vanhan puutarhan kunnostuksesta. Hoitamatta jääneet puutarhat kun vaativat jossain vaiheessa kunnostusta, oli sitten kyse vaatimattomasta viljelyspalstasta, pieteetillä hoidetusta kotipihasta, kuuluisasta kukkatarhasta tai aristokraattisesta muotopuutarhasta. Työtä, aikaa ja visiota se vaatii, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Pirkko ja Tauno Karjalainen ovat rakentaneet eläkeläiskodin maalle, kauaksi kaupungin palveluista. He vaalivat pihassa perinnekasveja. Isoilla kivillä on tärkeä osa pihassa ja ne näyttävät kauniilta talvellakin. Tämä artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 5/2017, piha oli Paras Piha -kilpailun finalisti 2016.
Hyönteishotellit tuntuvat olevan tämän hetken kuumin puutarhajuttu. Etenkin kaupunkipuutarhoissa ja -puistoissa kaivataan kipeästi pölyttäjiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä. Joten miksipä ei tarjota niille ensi alkuun asuinsija? Bongailtuani aikani erilaisia hyönteishotelleja kaupoissa, messuilla ja puistoissa innostuin lopulta rakentamaan omani. Ideani on simppeli: otetaan tyhjä teepurkki ja täytetään se erilaisilla kuivilla oksanpätkillä ja pihalta löytyneillä heinillä. Käpyjäkin
Pari päivää ennen vuodenvaihdetta kävin samoilemassa muutaman tunnin ajan Hankoniemen ”erämaassa”. Reittini suuntautui Skogbyn ruukkialueella olevalle purolle, mistä arvelin löytäväni jäistä kuvattavaa edellisen yön pikkupakkasen jäljiltä. Viime kesänä tuo puro oli ajoittain täysin kuiva, mutta nyt vesi syöksyi lammesta tien alittavan tunnelin kautta purouomaan kohisten ja pärskyen. Puron ylle taipuneissa pensaiden oksissa roikkuivat komeat jääpuikot.
Päivät joulusta Loppiaiseen ovat monissa kulttuureissa erityisen tärkeää rauhoittumisen ja läsnäolemisen aikaa. Mennyttä (puutarha)vuotta tutkailemalla ja nykyhetkeä kuuntelemalla voi silloin valmistautua tulevaan kasvukauteen. Vaikka talvipäivänseisauksen jälkeen valoisuus on ruvennut monin paikoin päivä päivältä kasvamaan, ollaan vuodenvaihteessa vielä hämärän sävyttämässä muutosvaiheessa. Entisajan maaseutukulttuurissa puhuttiin talvisesta hämäränhyssystä, iltahämärän ja pimeän laskeutumisen välisestä hetkestä, jolloin huilattiin tietoisesti vaikkapa
Vanhan pihan ostaja perii kaikenlaista. Osa on iloisia yllätyksiä, osa riesoja. Kuten kenen tahansa kanssa, myös puutarhansa kanssa täytyy vain oppia elämään.
WWF kampanjoi toista vuotta rakennetun ympäristön villiinnyttämisen ja elinympäristöverkoston luomisen puolesta. Katso alta villiinnyttämisen vinkkilistaa🌻
Kimalaiset ahkeroivat aurinkoisessa elokuun lavatarhassa kukasta kukkaan – ja sehän tietää runsasta siemensatoa korjattavaksi. Nappaa vinkit, mitä juuri nyt kannattaa kerätä!
Elokuu on monesti hyötytarhurin juhlaa. Pitkät päivät, lämpö ja kesäsateet ovat tehneet tehtävänsä. Lavatarha on nyt parhaimmillaan – täynnä väriä, tuoksua ja satoa.
Tässä on lisäpaloja, tunnelmia, pohdintoja, kasveja, salaisia näkymiä ja historiallisia lampaitakin täydentämään artikkeliani Heale Gardenista. Jos haluat lukea varsinaisen artikkelin ensin, sen linkki löytyy lopusta. Voit myös hyvin aloittaa tästä.
Viherkameleonttilehti tunnetaan Japanissa rohtokasvina ja kauniisti kukkivana, mutta vallattomasti leviävänä pihakasvina.
