Ihana ja värikäs daaliakesä on jälleen takana. Täällä Pohjois-Pirkanmaalla ensimmäinen pakkasyö tuli noin viikko sitten, palelluttaen kaikki aremmat kesäkukat, mukaan lukien daaliat. Tänään oli tuulinen ja aurinkoinen päivä, joten ennen huomiseksi luvattuja kaatosateita tartuin toimeen ja valmistelin ne talven varastointia varten.
Olen huomannut että näin syksyllä auton kuomullinen perävaunu on hyvä juurakoiden alustavalle kuivatukselle. Pohjalle vain pahvia ja kuomu auki aina kun sää sen sallii. Myyrätkään eivät pääse silloin mukuloita syömään, kuten vaikka pihamajassa. Syyspäivänä hyvin tuuletettu kasvihuonekin on kelpo paikka alustavalle kuivaamiselle.
Talven ajan säilytän juurakoita ilmavasti sanomalehtipaperilla vuoratuissa muovikoreissa, ämpäreissä ja pahvilaatikoissa kotini viileällä vintillä, jossa lämpötila on alimmillaan noin +3 asteen paikkeilla. Säilytyspaikka ei saisi mennä pakkasen puolelle. Vaikka ensimmäinen yöhalla palelluttaakin syksyllä varret, säilyvät mukulat vielä mullassa vaurioitumatta.
Huhtikuussa on jälleen aika tarkastaa daalioiden kunto ja istuttaa ne esikasvamaan kevättä varten. Ne voi toki myös istuttaa suoraan maahan toukokuussa kun yöhallan vaara on mennyt ohi. Päälle kannattaa laittaa vielä pakkasharso varmuuden vuoksi.
Pienellä vaivannäöllä daalioista saa monivuotisen ilon puutarhaan ja kestäviä leikkokukkia koko kesäksi. Pari vuotta puutarhassa kasvaneet mukulajuurakot muodostavat komeat kasvustot ja kukintakin on huomattavasti runsaampaa kuin heti ensimmäisenä kesänä. Vaikka välillä juurakoiden talvettaminen onnistuu ja joskus taas ne kaikesta huolimatta mätänevät, kannattaa niiden talvetusta harrastaa, sillä daalia ei suinkaan ole kertakäyttökukka. Ottamalla omat suosikkilajikkeet talteen, kukkaloisto lisääntyy entisestään ja rahaakin säästyy keväällä – vaikkapa uusien lajikkeiden hankintaan.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Tasaisen varmasti kevät on tehnyt tuloaan myös täällä Pohjois-Pirkanmaalla. Liukkaat jäätiköt alkavat pikkuhiljaa väistyä auringon lämmittäessä maata, ja myrskytuulen puhallettua maata kuivaksi. Tänään tein pienen pihakierroksen, ja ilokseni löysin kevään ensimmäiset nuput. Kuten aina tällä pihalla, aikaisimmat nuput kuuluvat vaaleajouluruusulle (Helleborus niger). Mikäli mitään äkillistä takapakkia ei tule, elän jo toivossa että kirsikkapuiden juurelta nousevat
Täytyy sanoa että taannoiset pakkaspäivät pääsivät hieman yllättämään. Pian tuli kova kiire valmistella piha ja kasvit talvea varten. Kaivoin ylös ruukuistaan daalioiden mukulajuurakot, kellohyasinttien sipulit, töyhtövanat ja tuoksumiekkaliljat. Vaikka pakkanen puraisisikin lehtiä ja varsia, ei se tarkoita että mullan alla kasvi olisi menetetty. Kasvien varsia ja lehtiä voi hieman lyhentää ja antaa niiden kuihtua varastossa
Pälvi on näin keväisin päivän sana. Milloin ensimmäiset lumettoman maan kohdat näkyvät ja missä? Muodostuuko pälviä vuosittain ensimmäiseksi tietyille paikoille? Varhaisia pälviä näkyy usein puiden alla, missä esimerkiksi kuusen leveä oksisto on suojannut maata suurimmalta lumikertymältä. Pälvi on äidinkielemme talviluontoa kuvaavaa kaunista erikoissanastoa. Liitymme näiden sanojen monipuolisuuden perusteella muihin lumen äärellä eläviin kansoihin, kuten
