Siirry sisältöön

Saila Routio

Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.

  • Kotona versoo

    Loppusyksyllä on kaupoissa edullisia kukkasipuleita. Hamstrasin viimeiset pussit ’Persian Pearl’ -tähtitulppaania (Tulipa humilis), joka on tulppaaneista kauneimpia; matala ja räiskyvän värinen. Tulppaaneja on hieman vaikea saada kukkaan ruukussa, mutta jospa tällainen pieni villitulppaani onnistuisi. Ruukku vietti pari kuukautta jääkaapin vihanneslokerossa, kunnes huomasin ensimmäiset versonpäät puskemassa mullan pinnalle ja nostin ruukun valoon. Taustalla näkyy murattisyklaameja (Cyclamen hederifolium) soppakulhossa,

  • Kauneimmat kuurakukat

    Pidän piikkiputkista sekä pallo- ja karstaohdakkeista ja olenkin kirjoittamassa niistä juttua seuraavaan Oma PIHA -lehteen. Eilen tuli niin mainio kuurakeli, että täytyi lähteä pihakierrokselle toteamaan näiden kukkien talvinen kauneusarvo.   Lauhtunut sää toi mukanaan upean kuuran. Toden totta, nämä pystyyn kuivuvat kukkaset tuottavat talven kauneimmat pihakoristeet!   Kuuran kuorruttamaa pihaa on kiire mennä kuvaamaan aurinkoisena aamuna, sillä auringon

  • Herkullisia, tuumasivat punatulkku ja Saila pihlajanmarjoista

    Ryhdyin kunnianhimoiseen puuhaan, pihlajanmarjaviinin valmistukseen, ilman seikkaperäistä ohjetta. Itse asiassa ohje oli erinomaisen ylimalkainen. Keitettyäni pihlajanmarjat (pistin mukaan vähän ruusunmarjaakin) ja annettuani kattilan seistä huoneenlämmössä muutaman päivän, valtasi epäilys minut. Aloin nähdä painajaisia homehtuneesta kattilasta ja siitä ulos valuvasta ruskeasta vaahdosta. Heivasin kattilan jääkaappiin ajatuksena keittää siitä hyytelöä, kunhan ehdin. Kattila seisoi jääkaapissa noin viikon,

  • Design-ötökkäasumuksia

    Kävin eilen kiehtovissa ja innostavissa avajaisissa. Sanomataloon Helsinkiin on avattu pieni näyttely, jossa on esillä puolalaisten arkkitehtien ja muiden suunnittelijoiden luomia asumuksia linnuille, hyönteisille, lepakoille ja siileille. Vaikka asunnot edustavat huippumuotoilua, ovat suunnittelijat olleet läheisessä yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa, jotta eläimille tulisi mahdollisimman hyvin tarpeita vastaavat pöntöt ja kolot. Kunkin asumuksen vierellä olevaa tekstiä lukiessa voi aistia

  • Uudenkaupungin kukkamessuilla

    Uudessakaupungissa järjestettiin taas mukavat messut, nyt jo toista vuotta peräkkäin sekä kukkamessut että minifarmi -tapahtuma samaan aikaan. Tapahtumassa on joka vuosi mukana sekä kauppapuutarhoja että harrastajia, jotka myyvät jakopaloja pihoiltaan ja omia taimikasvatuksia. Uudessakaupungissa tuntuu aina olevan hyvä sää! Oman pihani jo valmiiksi laaja kasvivalikoima laajentui yli tusinalla taimia. Ei kun istuttamaan!

  • Pää näkyvissä!

    Mitään ei pihallani vielä kuki, mutta kovasti versoja nousee. Talventähdet ja lumikellot nuppuilevat. Lumi alkaa olla häviävänä vähemmistönä; nurmea, sammalta, heinikkoa ja kiviä on esillä. Pintamaata voi jo kaivaa! Huomasin kukkapenkissä yhden hälyttävän verson. Se on marskinlilja (Eremurus), joka versoo aina hyvin aikaisin ja on sitten alttiina yöpakkasten tuhoille. Sen paksun sikarimaisen alun tunnistaa helposti,

  • Ruusujen lumoissa

    Ruusut kukkivat parhaillaan Nummelan Päivölässä koepellolla, jossa ruusujen koeviljely ja risteytys aloitettiin ensin Helsingin yliopiston toimesta 1990-luvulla. Nyt työtä jatkavat talkoohengessä Pirkko Kahila ja Peter Joy, jotka olivat alusta asti projektissa mukana. Pellolta on jo saatu kauppoihin muutama hyvä kotimainen lajike: ’Sointu’, ’Tove Jansson’, ’Sävel’, Lumo’ ja ’Ilo’. Pääsin tutustumaan ruusujen kukintaan sen parhaimpaan kulta-aikaan. Puistoruusu

  • Uusintakäynti Villa Aaltosen puutarhassa

    Viikko sitten minulla oli ilo vierailla Loviisassa. Viehättävä pikkuinen puukaupunki ansaitsisi jokavuotisen käynnin, mutta niin vain ovat vuodet vierineet ilman. Kävin Villa Aaltosen puutarhassa ensimmäisen kerran vuonna 2006, jolloin vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti oli jo pitkällä, pusikoitunut tontti oli raivattu ja koko alapiha oli myllätty viemäröinnin takia. Maasta nousseista suurista lohkareista oli muotoiltu pengermiä.

  • Kevät saapui

    Mahtava juttu, jo toinen aikainen kevät peräjälkeen. Näinä aikoina Suomen koko korostuu, kun itäisissä ja pohjoisissa osissa maata saattaa lunta olla puoli metriä ja ylikin, lännessä ja etelässä viime viikkojen sade näyttää sulattaneen lähes kaiken lumen. Aikaisimmat sipulikukat ovat varsinaisia pioneereja, niitä eivät yöpakkaset haittaa. Kun aurinko lämmittää päivällä, avautuvat kukat sepposen selälleen. Noin kuukausi sitten

  • Ihmeellinen syksy

    Tämä syksy on ollut mukava ja pitkä, vaikka alkoikin viileällä elokuulla. Lokakuun lopulla kuvasin tämän komean alppiruusukasvuston Tapiolassa Espoossa. Olin kyllä kuullut, että alppiruusu (Rhododendron) voi tehdä joitakin kukintoja syksylläkin, mutta että koko pensasryhmä olisi lähes täydessä kukassa! Ihan ihme. Täytyy seurata, miten tämä vaikuttaa ensi kevään kukintaan. Toivottavasti näemme kauniit kukinnot taas puolen vuoden

  • Toiveartikkeli sipulikukista

    Omaan blogiini tuli pyyntö kirjoittaa kattavasti sipulikukista. Ihan vain tiivistelmä pelkistä aarteista… miten valita satojen aarteiden joukosta ne aarteiden aarteet? Tulppaanit ovat aarteita, ehdottomasti. Aarteiden aarteita! Niin pienet aikaisimmin kukkivat kuin nämä keskivaiheilla kukkivat korkeat, ja sitten nuo sirovartiset villilajit. Kasvikunnan aatelia. Aikaisimmat, kuten tähtitulppaanit ovat sittenkin kaikkein aarteimpia. Tai ehkä kuitenkin… kerrannaisissa myöhäisissä on