Uusimmassa Kodin Pellervo -lehdessä (4.2019) on kiinnostava artikkeli pioneista ja Pionien Koti -taimistosta; siitä, miten se syntyi ja mitä taimistolle nyt kuuluu. Asiakkaat ovat löytäneet pionien taivaanakin tunnetun taimiston hyvin. Jos haluaa puutarhaansa jonkin erikoisemman lajikkeen tai lajin, ovat vaihtoehdot joko tilata ulkomailta tai hankkia se Pionien Kodista.
Ulkomailla näin kerran hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen silkkipionin, joka kukki jo keväällä. Sellainen oli saatava. Ilo oli suuri, kun Pionien Kodin messuosastolta Turusta se viimein löytyi. Nyt siinä on jo reippaat versot, jotka venyvät useita senttimetrejä päivässä.
Viime vuonna taimeni teki jo useita kukkia ja tänä vuonna versoja nousee siihen malliin, että kukkaloisto runsastunee jälleen.
Silkkipioni on tuottanut muitakin aikaisin kukkivia jälkeläisiä, sillä sitä on käytetty uusien lajikkeiden risteyttämiseen. Hailakan kellertävänvalkoinen ’Elizabeth Cahn’ on kohta yhtä korkea kuin viereiset tulppaaninversot.
Ikivanha juhannuspioni, joka on asunut tontillani ehkä sata vuotta kauemmin kuin minä, nousee hyvin aikaisin vanhan talon kivijalan vierestä. Se valmistautuu kukkimaan pioneista ensimmäisenä. Jos näin lämmintä säätä piisaa, ties kuinka aikaisin se tänä vuonna kukkiikaan!
PS. Juttua Pionien Kodista pääsee lukemaan myös verkkosivuilla täällä: KLIK.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Sateet riepottelivat vanhan pihan pioneja. Pullein niistä ravisteli terälehtiään ja taivutti raskaita kukkiaan maahan asti, muut pistivät kukkansa suppuun ja odottelivat rajuilmojen väistyvän. Nyt aurinko taas paistaa ja pionit (ja niiden emäntä) katselevat että mitenkäs tästä selvittiin. Ihan hyvin.
Vaikka nyt on vielä hanget korkeat nietokset, aurinko kuitenkin pilkistelee jo silloin tällöin. Eli kevättä on ilmassa lumikinoksista huolimatta ja auringon lämpö tuntuu kasvoilla. Ensi kesän kasvivalintoja on hyvä miettiä jo nyt ja hankkia vaikkapa mieluisia siemeniä ikkunalaudalle itämään. Itse olen tykästynyt perinteisiin perennoihin. Perinneperennat ovat vanhoja kotimaisia kantoja ja näin ollen ne ovat sopeutuneet
