Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oli tarkoitus viettää toimistopäivää, vaan harvinaisen ihana auringonpaiste houkutti ulos. Hommia riittää, vaikka eilen sainkin viimeiset kukkasipulit maahan ja pari kesäkukkaa samalla – punalehtisen valkoapilan ja tiilenpunakukkaisen orvokin, joka ei ehkä elä talven yli, mutta voisi esimerkiksi varistaa muutaman siemenen maahan apilan vierelle. Kompostikehikko on mennyt yhä enemmän vinoon johtuen ehkä siitä, että se on
Puutarhamyymälöissä on edelleen lukuisia kukkasipulipusseja odottamassa pääsyä rakastavaan kotiin. Pussissa versomaan lähteneet sipulit täytyy istuttaa äkkiä multaan. Tulppaaneille ja muille keväällä kukkiville tekisi hyvää päästä viileään ja pimeään, jotta ne eivät innostu heti kasvamaan, mutta hätähousulle sopii sekin, että annetaan niiden versoa ja katsotaan, mitä tulee. Huoneenlämmössä ne kukkivat äkkiä eivätkä kovinkaan runsaina. Mutta onhan
Niin se on, että kasvihullun istutuskausi loppuu sitten, kun maa on jäässä (ja senkin jälkeen saattaa vielä saada jonkun loppusyksyn alennuksista haalitun kasvin upotettua kellarin hiekkaiseen maalattiaan). Lukuisten kukkasipulipussien lisäksi olen tullut hankkineeksi taimia puutarhamyymälöistä, sillä niissä on vastustamattomia tarjouksia tähän aikaan vuodesta. Ei voi ohittaa! Yksi taimipaketti tuli postissa ulkomailtakin, sillä halusin kokeilla purppurahelmimarjaa
Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys. Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet! Istutin muutaman eri sävyisen
Kevät päättyi poikkeukselliseen kuivaan ja helteiseen toukokuuhun, vaikka toukokuu on ainakin meillä päin lounaassa vuoden kuivin kuukausi muutenkin. Sitten tuli kesä ja helle vain jatkui – tietysti juhannusta lukuun ottamatta. Sadetansseja alettiin viritellä joka puolella maata (juhannuksena tanssittiin lämpimiksi masurkkaa). Ehkä erikoisinta pitkään kestävän kuuman kuivuuden lisäksi oli se, että koko maa kärvisteli samassa sääilmiössä.
Vuodet vaihtelevat, säät yllättävät, onneksi on aina jokin kasvi, jolle olosuhteet ovat juuri sopivat. Kenties jo viime kasvukausi, syksy ja kulunut talvi olivat varjoliljoille otolliset, sillä nyt kukkavarsia tuntuu nousevan runsaasti. Marhanlilja (Lilium Martagon-Ryhmä) on varjoliljan sukulainen risteymien kautta. Hankin ’Claude Shride’ -liljan sipulin muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta ja se taisi kukkia ihan hyvin jo
Kirjoitan parhaillaan juttua yrttien kasvatuksesta ja hypistelen siemenpusseja ja kylvömultaa. Tänä talvena yritän olla maltillinen. Latva-artisokat on kylvettävä aikaisin, joten niiden siemenet piilotan pian potteihin. Mutta muuten yritän pitää pään kylmänä vielä reilun kuukauden ajan. Yrttien kasvatus on palkitsevaa. Monet niistä talvehtivat mainiosti, ja satoa voi kerätä jopa keskellä talvea – joskus lumen aita kaivaen.
Oma PIHA -lehden järjestämän Suomen Paras Piha 2017 -kisan voitti paraislainen saaripiha, Lola ja Ove Winqvistin piha Kuggössä. Käynti Kuggön saarella oli mukava kokemus, asunhan itsekin Turun saaristossa. Päivä alkoi laivamatkalla omasta saaresta mantereen puolelle ja toisella laivalla Kuggön saarelle. Laiva- ja lossimatkat ovat toki mukavia, etenkin kesällä, mutta saaristossa matkustamiseen kuluu aikaa. Lähden kotoa
Vietin syyskuun Skotlannissa, tai oikeastaan Pohjanmerellä Orkneysaarilla ja Shetlannissa. Vaikka kyseiset saariryhmät ovat osa Skotlantia, on niissä voimakas pohjoismainen identiteetti – ovathan ne olleet aikanaan osa Norjaa; kauemmin kuin osa Iso-Britanniaa. Norjan kansallispäivää vietetään siinä missä brittiläisiäkin juhlia. Juhannus on meikäläiseen tapaan suuri tapahtuma, kun muualla Britanniassa sitä tuskin noteerataan. Revontulia ihastellaan talvisin. Vaikka kuulostaakin
Eilen pihan penkillä kahvia siemaillessani ihastelin puutarhan värimaailmaa. Miten loistavasti violetti ja keltainen täydentävät toisiaan! Etualalla kukkii puistoruusu The Pilgrim, sen takana on isoksi puskaksi kasvava keltakaunokki (Centaurea macrocephala), koostaan huolimatta perenna, joka nousee maasta joka kevät uudestaan. Oikealla on harmaaminttu (Mentha longifolia), joka leviää minttujen tapaan. Se ei välttämättä ole paras valinta kukkapenkkiin leviämistaipumuksen
Käväisin Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisessä, kun oli muutama tunti aikaa viettää Turussa. Ruissalossa käynti kannattaa aina! Punalehtisen vaahteran ja valkoisena kukkivan heiden läpi pilkottaa alppiruusurinteen kukkaloistoa. Ruissalossa on aina taimimyyntiä, tällä kertaa valitsin japaninatsalean (Rhododendron molle ssp. japonicum), jonka pitäisi kukkia oranssina kukkapilvenä. Se ei vaadi maalta niin suurta happamuutta kuin monet muut rodolajit, joten sille
Viime syksynä multakasaan kipatut persiansinililjat (Scilla mischtschenkoana) alkavat nyt kukkia. Tämä on toden totta noin kuukautta aikaisempi kuin lähes saman näköinen posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)! Jälkimmäiseen verrattuna tällä on myös tummemman vihreät, leveämmät, kiiltävät lehdet. Persiansinililja oli Oma PIHA -lehden asiakaslahja uusille ja vanhoille kestotilaajille viime syksynä. Talven tulo yllätti puutarhurin ja jouduin syyskiireissäni nakkaamaan
