Tautien ja tuholaisten aiheuttamia vahinkoja ehkäistään parhaiten istuttamalla kestäviä ja terveitä taimia oikeille kasvupaikoille sekä huolehtimalla kasvien tarpeista. Kotipihassa torjuntaan sopivat luonnonmukaiset keinot ja aineet.
Vuoro- eli kiertoviljely pitää maan kunnossa ja estää rikkakasvien ja kasvintuhoojien lisääntymistä. Vihanneksia kasvatetaan vuosittain omissa lohkoissaan. Ensimmäisenä vuonna viljellään runsaasti ravinteita tarvitsevia lajeja, kuten kaaleja. Toisena vuonna ovat vuorossa juurekset ja sipulit. Kolmantena vuonna lohkolla pärjää peruna. Neljäs vuosi on omistettu palko- ja vihantalannoituskasveille.
Pihatarhurin parhaita kumppaneita ovat hyönteisiä ja toukkia syövät pikkulinnut. Pihalla on hyvä olla suojaa antavia pensaikkoja ja mahdollisimman monta linnunpönttöä. Hyönteishotellit tarjoavat puolestaan pesäpaikkoja villimehiläisille, ampiaisille ja petopistiäisille. Mesipistiäiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, ja ampiaiset pyydystävät tuhansia tuhohyönteisiä toukkiensa ravinnoksi.
Harso estää lentävien tuhohyönteisten pääsyn kasvustoon samalla, kun se suojaa taimia tuulelta, hallalta ja liialta auringonpaisteelta. Kankaan alla viljelmät kehittyvät vauhdilla. Kasvuharsoa voi käyttää muun muassa porkkanakempin ja kaalikärpäsen torjuntaan. Maa peitetään jo kylvövaiheessa, jotta tuholaiset eivät pääse munimaan orastuviin kasveihin. Harso otetaan pois ennen kukintaa.
Houkutuskasvi kiinnostaa tuholaisia enemmän kuin varsinainen satokasvi. Houkutuskasveja voi istuttaa aidanteeksi tai vihannesten sekaan. Kiinankaali on parhaita houkutuskasveja kaalimaalla. Rukola on kirppojen mieleen. Samettikukka ja auringonkukka vetävät puoleensa rapsikuoriaisia. Houkutuskasvit hävitetään ennen kuin tuholaisten uusi sukupolvi koteloituu maahan.
Karkotuskasvit harhauttavat ja karkottavat tuoksullaan tuholaisia. Niitä kannattaa istuttaa kasvimaan lisäksi muuallekin puutarhaan. Kehäkukka ja samettikukka ovat parhaita lajeja hämäämään nauris- ja kaaliperhosia sekä kaaliyökkösiä. Myös koristekrassilla sekä voimakkaasti tuoksuvilla salvialla, rosmariinilla, pietaryrtillä, koiruoholla ja iisopilla on karkotusvaikutusta.
Kelta-ansa sopii lentävien ruukkukasvi- ja kasvihuonetuholaisten, kuten harsosääskien, jauhiaisten, kirvojen ja miinaajakärpästen torjuntaan. Pienet ötökät jäävät kiinni myrkyttömään liimaan. Kasvimaalla voi käyttää omatekoista kelta-ansaa rapsikuoriaisten ja muiden tuhohyönteisten torjuntaan. Tuholaiset uppoavat keltaiseen ämpäriin laitettuun veteen, jossa on muutama tippa tiskiainetta ja ruokaöljyä.
Vesisuihku on kätevä keino ohutnahkaisten kirvojen häätöön. Myös marjapensaiden tai pensasangervojen lehtiä nakertavia pistiäistoukkia voi kurittaa vesisuihkulla. Omenapuissa seitin sisällä elelevät omenankehrääjäkoin toukat putoavat alas voimakkaalla suihkulla. Letkun päähän asennettavalla suuttimella veden tehoa pystyy säätämään kätevästi kunkin tuhoojan häädölle sopivaksi.
Mitä nopeammin tuholaiset puutarhassa huomataan ja saadaan torjuttua, sitä pienempää tuhoa ne ehtivät aiheuttaa. Pienet määrät perhostoukkia voi kerätä käsin. Mustaherukan äkämäpunkkien pullistamat silmut on helppo napsia pois keväällä ennen silmujen avautumista. Liljakukkojen toukkia on vaikea torjua niiden erittämän ulostekerroksen alta, mutta käsin niitä voi liiskata, jos sottaisuus ei hirvitä.
Nokkosvettä varten kerää ämpärillinen täysikasvuisia nokkosia ja lisää päälle vettä niin, että kasvit peittyvät. Anna liota pari vuorokautta. Siivilöity nokkosvesi käy kirvojen, mansikan harmaahomeen, mansikkapunkin ja karviaishärmän torjuntaan. Vahvempi, lannoitteena käytettävä nokkoskäyte saa muhia pari viikkoa. Se laimennetaan lisäämällä yksi litra käytettä kymmeneen litraan vettä.
Etanat ja kotilot viihtyvät kosteassa, vihreässä kasvustossa, kuten nurmikon reunamilla tai perennapenkeissä. Lehtokotiloita löytyy myös risu- ja lehtikasoista. Nilviäisiä voi pyydystää maahan asettavilla laudankappaleilla tai raparperin lehdillä. Alle ryömineet otukset kerätään ja pudotetaan kiehuvaan veteen. Raadot kaivetaan maahan tai laitetaan sekajätteeseen. Maanpinnalle jätettyinä ne ovat oiva ateria lajitovereille.
Taudin vaivaamat ja heikentyneet kasvinosat kerätään pois heti oireiden ilmestyessä. Esimerkiksi kirvojen välityksellä leviäviä vadelman virustauteja on mahdotonta torjua. Virustautiset kuunliljat kaivetaan ylös ja hävitetään hautaamalla syvälle maahan tai laittamalla sekajätteeseen. Myös muumiotautiset omenat on paras kerätä syksyisin ja hävittää joko kompostoimalla tai sekajätteen mukana.
Rikkakasvien itämistä voi estää peittämällä maa eloperäisellä katteella tai maanpeitekasvilla. Monivuotiset rikat näivettyvät parissa vuodessa lehti-, olki- tai kasvisilpun tai muun valoa läpäisemättömän, paksun katteen alla. Myös musta muovi käy tukahduttamiseen. Muuten muovin käyttöä maan katteena on parempi välttää, sillä se murenee ajan oloon haitalliseksi mikromuoviksi.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Kivi on kiehtova elementti niin pihalla, terassilla kuin portin pielessä. Sammalpeitteinen siirtolohkare henkii historiaa ja luonnon voimaa, ja pikkukivet muotoutuvat koristeiksi sellaisinaan tai maalattuina. Kivet, kaikenlaiset, kannattaa ottaa osaksi puutarhaa.
Talventörröttäjiksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet varret ovat tarpeeksi jäykkiä jäämään pystyyn nietosten keskelle jopa kevääseen saakka. Kuihtuneet muodot nousevat esiin lumisen puutarhan harmonista taustaa vasten. Kauneus piilee graafisuuden lisäksi varsien maanläheisen ruskeassa, ajoittain kuuran sävyttämässä värityksessä. Silmänilon lisäksi talventörröttäjät tarjoavat talvimuonaa linnuille.
Muovin määrää vähennetään pihassa ja puutarhassa tietoisilla valinnoilla. Luonnonmateriaalit miellyttävät silmää ja ovat ympäristön ystäviä.
Ensimmäinen oma pihamaa herättää hykerryttäviä ja malttamattomiakin tunteita. Mielessä saattaa olla monta ideaa odottamassa toteuttamista. Kuitenkin jos kasvintuntemus on vielä lapsenkengissä, kannattaa ennen taimihankintoja ja istutustöihin ryhtymistä tutustua kasvien maailmaan.
Puutarhan kasvit antavat runsaasti aistikokemuksia, ja niiden hoitotyöt ovat parhaimmillaan terapoivaa hyötyliikuntaa. Sopivien kasvien valintaan kannattaa paneutua huolella.
Kasvillisuuden joukkoon sijoitetut patsaat, uurnat, pajukoristeet ja muut esineet tuovat oman lisämausteensa istutuksille. Usein yksikin taitavasti valittu ja sijoitettu esine riittää piristämään kokonaisuutta.
Jo lapsena taskuni täyttyivät pienistä, toinen toistaan kauniimmista kivistä. Kivet näyttelevät edelleen tärkeää osaa tekemisissäni Eija’s Gardenissa. Viehätyn aina uudestaan kivien muodoista, pinnoista ja kokoeroista.
Ruukkujen käyttö näyttää vakiintuneen ja ansainneen paikkansa puutarhoissamme. Ilahduttavan usein näkee värikkäitä ruukkuistutuksia, joissa on yhdistelty useita kasvilajeja. Ruukkuistutukset ovat mainio ratkaisu moneen tilaan, ja jo yksi kookas ruukku istutuksineen elävöittää ympäristöään.
Kovat pinnat ovat merkittävä osa asumisympäristöämme ja koko yhdyskuntarakennetta. Kulkuväylien, pysäköintialueiden ja oleskelutilojen mitoitus, muotokieli ja pintamateriaali ovat oleellinen pala pihaa ja puutarhaa.
Rehevä ruukkuistutus on puutarha pienoiskoossa. Ruukuilla voi koristaa, kokeilla ja leikitellä lähes loputtomasti.
