En liene ainoa, jonka ajatukset alkavat kääntyä kesään. Mitähän sitä tänä vuonna esikasvattaisi? Tai kääntyisikö sittenkin valmiiden taimien puoleen? Molempi parempi, kumpiakin tarvitaan.
Yksi viimeaikaisista ihastuksistani on mustasilmäsusanna. Muistan sen isoäitini kotoa, minusta susannan mustat silmät tuijottivat herkeämättä juuri minua. Vähän pelottava siis. Vaiko vain lumoava? Näinkö se muistuttaa olemassaolostaan vuosien jälkeen ja vinkkaa tummaa silmäänsä: Miten ois?
Jos mustasilmäsusannan haluaa kasvattaa siemenistä asti, alkaa kylvöaika olla kohdalla. Jos empii, voi ottaa uudestaan myöhemmin ja käydä taimistolla.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Otin varaslähdön kukkivaan kesään! Vierailin Botaniassa, joka on kasvitieteellinen puutarha ja trooppinen perhospuutarha Joensuussa. Noin 600 lajin kokoelmakasvihuoneissa on edustettuna neljä eri suurilmastoa:tropiikki, subtropiikin kesä- ja talvisadealueet ja aavikko. Trooppiset perhoset lentelevät vierailijoiden ilona. – Pääsiäisenä Botaniassa oli hyvin suosittu tipujahti. Mukavaa kevään odotusta kaikille!
Lempikasvini: Perhoskukka ’SCHIZANTHUS wisetonensis’ Kaikki alkoi kaupantekijäisinä saadusta siemenpussista. Lyhyt esikasvatus kasvihuoneessa ja kesäkuussa pikkutaimet istutin suoraan maahan aidan vierelle melko paahteiseen paikkaan. Sinnikkäät pikkutaimet kestivät kylmätkin hetket ja tunnustan että unohdin ne aina välillä kastellakin. Nyt heinäkuun lopulla on ihana kukkaloisto parhaimmillaan joten vaikeaksi kasvatettavaksi ei tätä kasvia todellakaan voi kutsua. Ensi kesänä taidan
Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvenrantapiha on valtavan monipuolinen. Näkymä on säilynyt levollisena kookkaiden kasviryhmien ja oivaltavasti piilotettujen tilojen ansiosta.
Iloista juhannusta kaikille blogin lukijoille myös omalta pihaltani. Ilta-aurinko hieman pilkottaa pilvien raosta ja hyttyset hyökkäävät välittömästi kimppuun ulos mennessä. Tuntuu siis todellakin kesältä, hieman lämpimämpää säätä tosin joudumme ehkä odottelemaan. Ei anneta sen kuitenkaan haitata menoa. Viime viikonloppuna vietettiin luonnonkukkien päivää. Ojanpientareet ovat kauniita kun ne täyttyvät puna-ailakeista, leinikeistä, koiranputkista ja tietysti puutarhakarkulaisesta lupiinista.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
Kevätauringon säteet herättävät kasvit, jotkut nopeammin kuin toiset. Pitkän talven jälkeen on virkistävää poimia tuoreita lehtiä, herkkiä herkkuja lautaselle. Pienet vihreät versot ravitsevat myös silmiä ja sielua.
