Pari päivää ennen vuodenvaihdetta kävin samoilemassa muutaman tunnin ajan Hankoniemen ”erämaassa”. Reittini suuntautui Skogbyn ruukkialueella olevalle purolle, mistä arvelin löytäväni jäistä kuvattavaa edellisen yön pikkupakkasen jäljiltä. Viime kesänä tuo puro oli ajoittain täysin kuiva, mutta nyt vesi syöksyi lammesta tien alittavan tunnelin kautta purouomaan kohisten ja pärskyen. Puron ylle taipuneissa pensaiden oksissa roikkuivat komeat jääpuikot. Joihinkin suvantopaikkoihin oli kertynyt runsaasti vaahtoa. Siitä laajeni isoja vesikuplia, joiden heijastuksesta saatoin kuvata itseni (onneksi vain silhuettina) ja ympärilläni olevaa maisemaa.
Jo usean vuoden ajan olen kohdannut koskikaran purolla tai sen yläjuoksulla, mistä virta saa alkunsa, ja missä oheiset kuvat linnusta on otettu. En tiedä, onko kyseessä sama yksilö, mutta lintu on ilmestynyt purolle säännöllisesti marraskuun aikana, tai ainakin silloin olen sen havainnut. Koskikarat ovat ainoat linnut, jotka muuttavat suurin joukoin Suomeen talvehtimaan. Sulilla oleilevat koskikarat ovat kotoisin Ruotsin ja Norjan tunturialueilta sekä Koillis-Venäjältä. Maamme talvikannaksi on arvioitu noin 5000 yksilöä, kun niitä Suomen Lapissa pesii vain kolmisensataa paria. Koskikara on rauhoitettu ja uhanalaisuusluokituksessa sen kanta on merkitty vaarantuneeksi.
