Kuluneen viikon torstaiaamu (22.9.) valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Yöllä lämpötila kävi vain muutamassa plusasteessa, mutta auringonsäteet saivat elohopean kohoamaan nopeasti. Ilma oli kuin luotu muutaman tunnin reipasta luontoretkeä varten.
Astellessani heinittynyttä hakkuuaukeaa kohti katsomaan, olisiko siellä hirvieläimiä makuulla, pikkulintu lennähti puolukanvarpujen seasta läheisen puun oksalle. Vastavaloon ottamastani kuvasta tunnistin sen metsäkirviseksi.
Pensasmainen, monivartinen piikkiohdake lähetteli vienon tuulen kuljetettavaksi siemeniään. Havaitsin lukuisia leppäkerttuja ponnistelemassa sulkahaivenillisten siementen syheröissä. Ohdakkeen vieressä oli punapeipin värikästä kasvustoa hedelmälohkoineen, joista huulimaiset kukat olivat jo kuihtuneet. Huomasinpa siinä lähellä myös kaksi päivänkakkaraa kuin keskikesällä konsanaan!
Tienvarren pensaikossa punarinta päästeli terävästi naksuttelevia, kastanjettimaisia varoitusääniä ”tiks, tik-tik”. Vaikka lintu oli aivan lähellä, se piilotteli taitavasti kellastuneiden koivunlehtien takana, mutta lopulta onnistuin saamaan siitä kuviakin.
Skogbyn ruukkialueen läpi vievä tie menee useiden kesäkäytössä olevien vanhojen rakennusten pihapiirin kautta. Erään mökin ikkunalla kukkivat pelargoniat tinasotilaiden vartioidessa niitä. Puron varjoisen puolen rannalla muutama auringontähti ”tuikki” vielä varsin näyttävästi. Metsätien vierustalla ojanpenkkaa koristivat sarjakeltanon pähkylät ruskehtavine hapsihaivenineen. Suomen toiseksi pienin lintu peukaloinen (pienin on hippiäinen) etsi hyönteisiä hakkuiden jäljiltä olevasta korkeasta oksapinosta. Linnulla on pian edessä muuttomatka Etelä- tai Keski-Eurooppaan.
