Elokuu on jo lopuillaan. Selvästi on jo syksyinen tunnelma; tuulee, on pilvistä ja sataa usein. Onneksi puutarhasta löytyy vielä jotakin katsottavaa. Tämä kesä on ollut todellinen perhoskesä, ainakin viime kesään verrattuna. Varsinaisia perhosmagneetteja meidän puutarhassamme ovat olleet punahatut, nauhukset ja keltaiset daaliat.
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkai
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumi
– och njut av midsommarens ängsblommor Kom ihåg att pincera bergtallarna vid midsommar är något jag sagt många gånger. När det är gjort kan blommorna till midsommarkransen plockas. Pincera betyder […]
Kesäkuun kukkijoista viehättävimpiä on tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium). Sen illan tullen voimistuva, uniikki tuoksu tuntuu kantautuvan suoraan vanhanaikaisista perinnepuutarhoista, joissa kasvatettiin monia hajuaistia miellyttäviä kasveja. Kuusama-ajankohta lukeutu
