Repaleinen ohdakeperhonen imi mettä puna-apilan kukasta
Upean auringonpaisteen saattelemana lähdin luontoon maanantaina (7.7.) jo aamukuuden aikoihin. Puoleen päivään mennessä olin ottanut kuvia noin kaksisataa, joista ohessa muutamia. Runsaasti päivänkakkaroita kasvavalla hakkuuaukealla kuvasin tällä kerralla siroja kissankelloja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Harvat kukassa olevat kurjenkellot olivat muodoltaan kuin suurikokoisia kissankelloja. Erään suon laidalla seurasin, kun uusia sarvia kasvattava uroshirvi ruokaili suon vastakkaisella puolella. Kun palasin hiljaa askeltaen metsätielle, näätä ilmestyi metsästä tien laitaan! Enpä ole koskaan aiemmin nähnyt näätää luonnossa, ja nyt sain siitä kolme kuvaakin. Yllätys oli suuri senkin takia, että tämä petoeläin liikkuu pääasiassa öisin. Ruukin lammashaassa villiintyneet ruusut kukkivat niin kauniisti, että oikein silmiä hiveli. Alkukesän kylmistä ilmoista johtuen perhosia on ollut liikkeellä vähänlaisesti, mutta aamupäivän auringon lämmittäessä mukavasti mm. repalainen ohdakeperhonen oli liikkeellä imien mettä puna-apilan kukasta. Koska kyseinen perhonen ei pysty talvehtimaan Suomessa, sen on täytynyt vaeltaa maahamme Afrikasta saakka kevään tai alkukesän kuluessa. Niin – se näätäjuttu jatkui vielä, ja jos kiinnostaa, voit lukea siitä lisää Eeron kuvakulmasta (oik. puolen palkista).
-
- Kurjenkello
-
- Maariankämmekkä
-
- Villiytyneet ruusut kukkivat lammashaassa Skogbyn ruukissa
-
- Yleensä öisin liikkuva näätä ilmestyi yllättäen metsästä tien reunaan
-
- Sarvipäinen uroshirvi ruokaili suon laidalla
