Toukokuu, ihanien sipulikukkien luvattu kuukausi, on vuoden huumaavinta aikaa. Toisaalta tämä intiaanikesä on aika mahtavaa. Tuntuu jollain lailla hassulta nähdä kaupoissa kukkasipuleita, kun olo on kumman heinäkuinen. Totta se on: nyt on syyskuu.
Syksyssä on monet hyvät puolet. Yksi kivoimpia on ensi kevään ajattelu ja suunnittelu. Toivottavasti olen muistanut kirjata puutarhapäiväkirjaan paikkoja, joihin haluan istuttaa lisää kukkasipuleita. Olisinpa kirjannut vielä tarkemmin, mitä lajeja olin ajatellut.
Tilanne on nyt se, ettei kukkasipuleita voi vielä istuttaa. Paitsi tietysti ne, jotka on muutenkin aina istutettava välittömästi: lumikellot, kirjopikarililjat, talventähdet ja pikkuisimmat narsissit. Ne haluavat kasvattaa juuria jo nyt. Myrkkyliljatkin on hyvä saada maahan, sillä nehän nousevat pian kukkimaan: omani istutin ruukkuun parvekkeelle. Mutta loppujen kanssa on odotettava, että maa viilenee. Maan lämpötilan tulee olla alle 15 astetta.
Paras paikka kukkasipulien säilytykseen on maakellari tai muu viileä ja pimeä varasto. Minä täytän niillä jääkaapin vihanneslokeron. Jääkaapissa ilmankosteus on kohdillaan eivätkä sipulit kuivu. Kunhan ne eivät loju jääkaapin kylmää takaseinää vasten, mutta vihanneslokerossa niin ei tapahdu.
Kunhan sää tästä viilenee, pääsevät ensin maahan narsissit. Ne eroavat tulppaaneista siinä, että niiden juuret kasvavat jo syksyllä.
Minulla on narsissiprojekti: pikkuinen koivikko, josta yritän luoda keväistä narsissiniittyä valkovuokoilla ja kevätesikoilla ryyditettynä. Kuten kaikkien niittyprojektien kanssa, tähän kuluu aikaa. Lisäksi narsissit eivät tunnu arvostavan paikan rutikuivia kesiä, mutta en ole valmis vielä luovuttamaan, vaan istutan joka syksy jotakin lisää. Joka kevät on edes vähän aiempaa enemmän narsisseja.
Iloisia istutusviikkoja sitten, kun on sen aika – nyt ensin nautitaan tästä jälkikesästä niin kauan kuin sitä riittää!
