Kukkivat lumpeet (Nymphaea) olivat peittäneet jo eiliseen (15.6.) mennessä lähes kokonaan pienen puistolammen vedenpinnan Hangossa. Näkymä vihreänä mattona kelluvista pyöreähköistä, herttatyvisistä lehdistä ja niiden keskeltä nousseista valkoisista kukista oli kerrassaan upea. Lumpeet avaavat kukkansa vain valoisana aikana ja esim. sateella kukat useinmiten sulkeutuvat. Käyntini lammella ajoittui aamupäivään, ja tuntui, etteivät kukat olleet ehtineet vielä täysin avautua yön jäljiltä.
Lumpeen kukassa voi olla yli 20 terälehteä. Kukkaperä vetäytyy kukinnan päätyttyä kierteelle vetäen kukan upoksiin. Lammen pohjalla sijaitseva juurakko, joka voi sijaita parinkin metrin syvyydessä, on paksu ja monivuotinen. Kuvien puistolammessa ei liene syvyyttä metriä enempää. Lumpeen punakukkainen muoto on rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kaikki lumpeet ovat myrkyllisiä.
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
