Yksi kevään alkupuolen odotetuimmista kukkijoista on scilla, tuo pieni ja ponteva sipulikasvi, joka levittäytyy mattokasvustoiksi esimerkiksi nurmialueilla ja pensaanalusilla.

Viralliselta nimeltään idänsinililja (Othocallis siberica) on kuitenkin kotoisin läntisestä Aasiasta. Meille sitä on istutettu 1800-luvulta lähtien, ensin kartanopuutarhoihin. Sittemmin scilla on osoittautunut niin sopivaksi oloihimme, että moni asutuspaikkakin on voinut jo kadota, mutta scillat vielä kukoistavat aiemmilla piha-alueilla.

Scillan hieman nuokkuvissa kukissa on uniikki sinisen sävy, jonka voisi hyvinkin nimetä scillansiniseksi. Keskellä yksittäistä terälehteä kulkee tummempi juova. Herkän läpikuultava kukkamatto liikahtelee sirosti kevättuulissa, mikä tuo mieleen kevyesti aaltoilevan vesilampareen.

Idänsinililja ’Alba’ on maidonvalkokukkainen scilla, joka luo valoisia läikkiä keväisille kukkasipuliniityille. Sininen scillamassa puolestaan on hätkähdyttävän iloinen värinäky kasvaessaan keltaisina kukkivien onnenpensaiden (Forsythia) alustoilla.

Jaa artikkeli