Osuinpa kävelylenkilläni mansikkapaikalle keskellä kaupunkia. Helsinkiläiskerrostalojen sisäpihalle oli istutettu luonnonkivilohkareen viereen reheväksi kasvustoksi rönsyillyttä ahomansikkaa (Fragaria vesca). Myöhemmin kesällä siellä kukkii mm. punahattuja. Koristeheinät täydentävät niittyvaikutelmaa.
Miten hienoja kasveja vaikkapa maanpeittotehtäviin kotoisten luonnonlajiemme joukosta löytyykin! Ahomansikka esimerkiksi on kestävä kasvi, jota värittävät ensin valkeat kukat ja sitten punainen sato. Syksymmällä lehdistössä näkyy ruskan sävyjä. Hyvässä puutarhamaassa kasville on tunnusomaista tietynlainen töpäkkä rehevyys.
Urbaanissa kivikylässä kontrastia syntyy, kun mieleen palautuvat luonnonniityt ja auringonlämmittämien metsämansikoiden maku, vaikka ollaankin pääosin ihmisarkkitehtien muokkaamassa ympäristössä. Ahomansikka on kuitenkin aina kasvanut ihmisten asuinsijoilla. Onpa se viime aikoina vähentynytkin, kun perinteinen pienimuotoinen maatalous ei pidä enää yllä sopivan valoisia kasvupaikkoja. Olisiko tässäkin yksi syy vartavasten istuttaa ahomansikkaa?
Autotiettömältä paikalta kaupunkiahomansikoita voisi poimiakin. Luonnonkasvien suosimisessa tärkeää on myös, jos näin mahdollisimman monelle lapselle jäisi niistä jo varhain muistijälkiä vastaisuuden varalle.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Sateen jälkeen viiruhelpin lehdellä kimaltelee monenkokoista ja -näköistä ”lasipalloa”. Kartiovalkokuusen neulasissa, hopealangan kärjessä ja pajunkissassa roikkuvat myös yöllisen kasteen aikaansaamat lasinkirkkaat pisarat. Hämähäkki on saanut verkkoonsa aidot kastehelmet ja puron vesikuplat heijastelevat aurinkoista ruskapäivää. Klikkaamalla kuvaa saat gallerian näkyviin isompana.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Viime sunnuntaina (9.6.) kuvasin omalta osaltani kesän ensimmäiset päivänkakkarat luontolenkkini varrella olevalla hakkuuaukealla (ylin kuva). Tänään keskiviikkona lähdimme Elsan (7 v.) ja Juliuksen (9 v.) kanssa pyöräillen tuolle samaiselle hakkuuaukealle, jonne on matkaa yhteen suuntaan 3,5 kilometriä osin huonokuntoista metsätietä. Puolimatkassa kuuntelimme käpytikan pesäkolosta kuuluvaa poikasten piipitystä. Kolmessa päivässä aukean päivänkakkarat olivat avanneet kukkansa niin,
Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna. Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja
