
Pihapuuhissa kohtasin iloisen yllätyksen: parven urpiaisia! Nämä pienet pohjoiset vieraat lehahtivat sirkuttavana parvena pois, kun lähestyin, mutta palasivat pelottomina pian takaisin – pelottomuus on kuulemma pohjoisen lintujen erikoisuus, sillä ne eivät ole lainkaan tottuneet ihmisiin, eivätkä siten osaa edes pelätä ihmisen metkuja.
Palasin kohta sisältä kameran kanssa ja pian linnutkin olivat kerääntyneet takaisin samaan paikkaan. Ne herkuttelivat sikurin siemenillä.

Sikurien vieressä kasvaa laidunkarstaohdake, sekin on hyvä siemenkasvi linnuille sen lisäksi, että nämä molemmat ovat loistavia perhoskasveja. Joitakin kertoja olen myös ihastellut keltakaunokilla ruokailevia tiklejä.
Tässäpä pätevä syy olla siistimättä perennanvarsia liian innokkaasti vielä syksyllä.
Löytyykö omalta pihaltasi hyviä linnunruokakasveja?
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]