Pihapuuhissa kohtasin iloisen yllätyksen: parven urpiaisia! Nämä pienet pohjoiset vieraat lehahtivat sirkuttavana parvena pois, kun lähestyin, mutta palasivat pelottomina pian takaisin – pelottomuus on kuulemma pohjoisen lintujen erikoisuus, sillä ne eivät ole lainkaan tottuneet ihmisiin, eivätkä siten osaa edes pelätä ihmisen metkuja.

Palasin kohta sisältä kameran kanssa ja pian linnutkin olivat kerääntyneet takaisin samaan paikkaan. Ne herkuttelivat sikurin siemenillä.

Sikurien vieressä kasvaa laidunkarstaohdake, sekin on hyvä siemenkasvi linnuille sen lisäksi, että nämä molemmat ovat loistavia perhoskasveja. Joitakin kertoja olen myös ihastellut keltakaunokilla ruokailevia tiklejä.

Tässäpä pätevä syy olla siistimättä perennanvarsia liian innokkaasti vielä syksyllä.

Löytyykö omalta pihaltasi hyviä linnunruokakasveja?

Jaa artikkeli