Tummapikarililjan (Fritillaria camtschatcensis) kukinta on niin ujoa ja vaatimatonta, että se saattaa kokonaan mennä ohi jos ei osaa tarkemmin katsoa. Nuokkuva kukka on ulkopuolelta vihreä mutta sisältä upean mustanpunainen. Olen jatkuvasti kameroineni turvallani kukkapenkkien ääressä. Se on ihan mukavaa se, toisesta näkökulmasta havaitsee niin paljon sellaista, joka muuten jäisi täysin huomiotta.
Tumma ja vieno
Lue myös
Värikävelyllä maalismaisemassa
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Jospa se tästä lähtisi
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Helmikuun alkua rannikkoseudulla
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Pihan talvijälkiä
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Tarvitseeko ihminen muuta kuin kasveja ja kirjoja?
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]