Saapuessani eilen (2.12.) Skogbyn ruukkialueella olevalle purolle näin koskikaran lennähtelevän puron yllä, jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä samalla purolla. Koskikaroja ei juurikaan näe näin etelässä muulloin kuin loppusyksyllä ja talvella, jolloin niitä saapuu muutamia tuhansia yksilöitä Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta sekä Koillis-Venäjältä. Suomen Lapissa pesii kesäisin arviolta vain 250-300 paria.
Viime päivien muutamien asteiden pakkasista johtuen vuolaasti virtaavan pikkupuron pärskeistä oli kertynyt kuihtuneiden kasvien ja pensaiden ympärille lasimainen, läpinäkyvä jääkerros. Syvän purouoman jyrkillä kallioseinämillä kasvavasta sammalesta roikkuvat puikot pitivät jäisissä otteissaan myös maksaruohon lakastunutta kukintoa.
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]
