Harjun Oppimiskeskuksessa Virojoella on tyrnin havaintotarha, jossa seurataan noin kymmenen lajikkeen kehittymistä ja satoa sekä poimintaominaisuuksia. – Tyrni on ollut hyvin helppo kasvatettava. Suurimmat ongelmat ovat olleet maan pinnan hoidossa, kun meillä ei ole käytössä mustaa katetta estämässä rikkaruohoja. Versotautia ei toistaiseksi ole esiintynyt, kertoo puutarhaopettaja Jyrki Korhonen.
Harjussa on sekä kotimaisia että venäläisiä lajikkeita. MTT:n kehittämät lajikkeet, Raisa ja pölyttäjä Rudolf, ovat Harjun oman taimiston tuottamia, ja muut lajikkeet ovat Mäntyharjulta, Jalaja Roses -yhtiöstä. Venäläisiä lajikkeita ovat Augustinka, Botanitseskaja, Lubitelskaja, Pertisik, Podarok Sadu, Trofimovskaja ja Vorobjevskaja. Lisäksi esillä on suomalainen maatiaiskanta Piehinki.
Jyrki Korhosen mukaan pienintäkään talvivauriota ei viime talvenkaan jäljiltä ole tyrnitarhassa havaittavissa. – Myöskään versotautia ei meidän käsityksemme mukaan ole. Myyrät ovat tuhonneet muutaman kasvin juuriston. Poiminta on tyrnin ongelma. Harjussa tyrni menee kaupaksi itsepoimijoille, toteaa Korhonen.
Viime vuonna suoritettiin poimintakokeiluja ottamalla aika 200 marjan poiminnasta. Eri lajikkeila se kesti neljästä kuuteen minuuttiin, mutta Piehingillä peräti kahdeksan minuuttia. Kilon poimiminen oli nopeinta Ljubiteslskajalla: 31 minuttia. Muiden venäläisten lajikkeiden poimintanopeus oli noin 40-50 minuuttia kilossa. Kotimaisella Raisalla kilon poimiminen vei 47 minuuttia, mutta Piehingillä peräti tunti ja 48 minuuttia.
Augustinka on melko hyvä poimia. Siinä on sekä pitkiä että lyhyitä piikkejä, mutta ne eivät haitanneet poimintaa. Marjan kanta on pitkähkö ja sato runsas. Pensas on voimakaskasvuinen. Marja on punertava ja hieman kitkerä.
Botanitseskaja ei ole kiinteydessään Aungustinkan luokkaa ja poiminnan aikaa mehu jo irtosi, joten se alkoi olla ylikypsää. Näin Botanitseskaja on aikaisimpia lajikkeita. Piikit haittaavat poimintaa, joten poiminnassa on oltava tarkkana. Marja on todella kaunis. Maku on todella hapan ja kitkerä.
Ljubitelskaja on mukava poimia, sillä sen marja on isoa ja satoa on runsaasti. Marjan kanta ei kuitenkaan ole kovin pitkä, mutta silti poiminta on helppoa. Lajike on vähäpiikkinen. Marja on kiinteä ja maultaan hieman kitkerä.
Pertsik on kiinteä. Pensaassa on jonkin verran piikkejä, mutta ne ovat ly7hyitä ja salakavalia. Lajikkeella on pensasmainen kasvutapa. Marja on kaunis, punertavan oranssinen. Maku ei ole tyrnimäinen, ei pahan makuinen.
Podaruk Sadu on erittäin kiinteä marja ja pitkäkantainen, joten sen puolesta miellyttävä poimia. Muutamia pistoksia kuitenkin poimiessa tuli. Pensasmainen kasvutapa ja sato on runsas. Marja on vertailun punaisin, maultaan hieman kitkerä jälkimaku, muuten miedohko.
Trofimovskajan marjat ovat isoja ja lajikkeessa on paljon piikkejä. Sato on erittäin runsas. Marja on lyhytkantainen, punertavan oranssinen. Maku on mieto ja syötävä.
Vorobjevskan marja on poimittaessa hieman mehustuvaa. Piikkejä on varottava jonkin verran. Pensaat ovat pienikokoisia ja sato runsas pensaan kokoon nähden. Marjan maku on mieto, melkein hyvää.
Raisa on voimakaskasvuinen ja pensaista tulee suuria. Marjamäärä on hyvin runsas. Pensas ei ole kovin piikkinen ja piikit eivät haittaa poimintaa kovinkaan paljoa. Poiminta on kuitenkin melkoista nyhräämistä, koska marjat ovat pieniä. Marjan maku on hyvin hapan ja väkevähkö.
Piehingin marjat ovat erittäin kiinteitä ja pitkäkantaisia. Marjan pinnalla paljon ruskehtavaa peitettä. Sato on ollut erittäin huono. Marjan koko on myös huomattavan pieni venäläisiin verrattuna. Pensas on hyvin piikkinen. Kasvutapa on pensasmainen. Marja on ruma ja vielä happamampi kuin Raisa, väkevä.
