Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä.
Mahonia viihtyy parhaiten tuulensuojaisella, varjoisalla tai puolivarjoisalla kasvupaikalla
Mahonia (Mahonia aquifolium) on lehtevä maanpeitto- ja ryhmäkasvi kivikkoihin ja havuryhmiin sekä hyötyviljelyyn (kukkakaupoille leikkovihreäksi). Enintään metrin korkuiseksi kasvavan ainavihannan mahonian kiiltävän tummanvihreissä lehdissä on piikkiset reunat. Kasvupaikan tulee olla humuspitoinen, hapan ja kosteutta pidättävä. Kasvi ei siedä tiivistä tai savista maata eikä paahdetta.
Tuoksuvat keltaiset terttukukinnot avautuvat yleensä toukokuun lopulla
Mahoniaa suositellaan menestymisvyöhykkeille I-IV. Ankarina ja vähälumisina talvina kasvin oksia saattaa paleltua. Lumettomilla paikoilla nuoret taimet on syytä peitellä havujen tai kuivuneiden lehtien alle. Keväällä kuivat oksat poistetaan. Kasvia voidaan nuorentaa leikkaamalla oksat 20 cm korkuisiksi, mutta silloin pensas ei kuki seuraavana kesänä.
Monesti keväällä toivoo, että ihana vuodenaika ei menisi ohi niin nopeasti. Samaa huomaan ajattelevani nyt syksyllä, kun lähden omalle pihalleni kameran kanssa ruskaretkelle ja katselemaan syysvärejä. Heti ulko-ovesta lähdettyäni pihamännyn […]
Den färgsprakande hösten närmar sig sitt slut för att snart övergå i vinter så att vi kan börja vänta på våren och sommaren. Utan höst och vinter ingen vår eller […]
Lokakuu on saapunut puutarhaan, sadonkorjuuaika alkaa olla ohi ja pakkasyöt ovat palelluttaneet suurimman osan kesäkukista. Pikkuhiljaa pihan pensaat ja puut ovat alkaneet saada ruskaväriä lehtiinsä. Sitkeät kehäkukat eivät kuitekaan kylmästä […]
Tämän muutenkin hedelmäisen syksyn kohokohtana mieleen palautuu ’Sinikka’ -luumupuun suursato. Lajikkeen miellyttävän soikeat luumut ovat melko pienikokoisia, runsaslukuisia ja herkullisia. Ruokavirasto kuvailee vuonna 1988 kauppoihin saapuneen ’Sinikan
Oma PIHA -lehdessä 5/2024 on paljon asiaa omenapuista: neuvoja lajikkeen valintaan, hedelmätarhan suunnitteluun ja säilöntään. Itse kirjoitin lyhyen jutun siitä, kuinka monella eri tavalla omenapuuta voi leikata. Omakin omenapuuni esiintyy […]