Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä.
Mahonia (Mahonia aquifolium) on lehtevä maanpeitto- ja ryhmäkasvi kivikkoihin ja havuryhmiin sekä hyötyviljelyyn (kukkakaupoille leikkovihreäksi). Enintään metrin korkuiseksi kasvavan ainavihannan mahonian kiiltävän tummanvihreissä lehdissä on piikkiset reunat. Kasvupaikan tulee olla humuspitoinen, hapan ja kosteutta pidättävä. Kasvi ei siedä tiivistä tai savista maata eikä paahdetta.
Mahoniaa suositellaan menestymisvyöhykkeille I-IV. Ankarina ja vähälumisina talvina kasvin oksia saattaa paleltua. Lumettomilla paikoilla nuoret taimet on syytä peitellä havujen tai kuivuneiden lehtien alle. Keväällä kuivat oksat poistetaan. Kasvia voidaan nuorentaa leikkaamalla oksat 20 cm korkuisiksi, mutta silloin pensas ei kuki seuraavana kesänä.
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Oma PIHAn uudessa numerossa (1/2016) on juttu Honkapään harmoniasta, mutta kyllä siellä sattuu ja tapahtuukin. Oheisena on isännän kertomus mehiläisten karkaamisesta. Kertomuksen lopussa olevat kuvat on ottanut – siihen saakka kunnes parvi pääsi valloilleen – yli 30 vuotta sitten vihitty isännän vaimo. PARVI Lämpimänä heinäkuisena kesäpäivänä yli 30 vuotta sitten vihitty vaimoni tuli kasvimaalta sisään.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Lappohjan maalaismaisen keskustan tuntumassa on pienehkö valkoiseksi maalattu talo sinisine ikkunapielineen ja nurkkalautoineen. Kesäisin lähes päivittäin autolla ohi ajaessamme olemme ihailleet pihapiirissä olevia upeita ja hyvin hoidettuja kukkaistutuksia. Pihaa katsellessa huomio kiinnittyy väistämättä aivan mahtavaan avokallioon, jota on myös hyödynnetty erinomaisesti kukkaistutusten paikkana. Varsinkin herttavuorenkilvet näyttävät viihtyvän mainiosti avonaisella ja kuivalla kalliolla. Sen laelle noustaan
