Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä.
Mahonia viihtyy parhaiten tuulensuojaisella, varjoisalla tai puolivarjoisalla kasvupaikalla
Mahonia (Mahonia aquifolium) on lehtevä maanpeitto- ja ryhmäkasvi kivikkoihin ja havuryhmiin sekä hyötyviljelyyn (kukkakaupoille leikkovihreäksi). Enintään metrin korkuiseksi kasvavan ainavihannan mahonian kiiltävän tummanvihreissä lehdissä on piikkiset reunat. Kasvupaikan tulee olla humuspitoinen, hapan ja kosteutta pidättävä. Kasvi ei siedä tiivistä tai savista maata eikä paahdetta.
Tuoksuvat keltaiset terttukukinnot avautuvat yleensä toukokuun lopulla
Mahoniaa suositellaan menestymisvyöhykkeille I-IV. Ankarina ja vähälumisina talvina kasvin oksia saattaa paleltua. Lumettomilla paikoilla nuoret taimet on syytä peitellä havujen tai kuivuneiden lehtien alle. Keväällä kuivat oksat poistetaan. Kasvia voidaan nuorentaa leikkaamalla oksat 20 cm korkuisiksi, mutta silloin pensas ei kuki seuraavana kesänä.
